Olen ohjelmistosuunnittelija erään suuren suomalaisen konepajakonsernin tuotekehityksessä. Ja nyt siis elokuusta saakka niinkin ihanassa asemassa että minulla on muutakin ajateltavaa kuin työ.
Siis tuo taloprojekti.
Aika pian huomasin että tuottavuuteni (yöööks mikä sana) laski todenteolla kun alitajuntani käyttikin kaiken aikansa miettien ratkaisuja taloprojektiin sen sijaan että olisin käyttänyt (vapaa-)aikaani työongelmien ratkomiseen. Normaalisti siis puoli-tiedostamattani ratkon näitä pulmia esimerkiksi autoa ajaessani. Nyt nämä autoiluhetketkin täyttyvät autokatossuunnitelmista, kanalan paikoista ja kaakeleista.
Alitajunta kykenee käsittelemään paaaaaljon enemmän informaatiota kuin tietoinen mieli, joten se on tehokkaampi. Kannattaa kuunnella intuitiotaan. Sekin on kyllä taito. Siitä joskus toiste.
Yötkin menivät tähän raksa-ajattelumoodiin. Yleensä jokin kinkkinen pulma oli maakisesti ratkennut päässäni siten että herätessäni näin jo tuon tarvittavan ratkaisun ihan selvästi.
No, miten kävi raksaprojektin alun jälkeen?
Aamulla ei ollutkaan ratkaisua siihen miten ratkaisen töissä olevan koodauspulman, vaan kuinka teen sen savusaunan suihkuhuoneen lattian.
Onneksi tämä on väliaikaista. Ehkä.
Ehkä onneksi, ehkä väliaikaista.
Sinänsä hauska huomata kuinka kokonaisvaltaisesti luovia töitä todella tehdään. En ole tätä ennen huomannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti