Melomassa

Olin eilettäin melomassa, avomieheni äidin kanssa.
Viime reissusta on varmaan jo kaksi vuotta, ja ihanaa oli. Kiersimme Kulosaaren vastapäivään.
Olin jäsenenä HeMessä jonkun kolme vuotta, joku viisi vuotta sitten. Silloin se oli ainakin ihan mukava seura.
Hyvää oli kaksi vajaa, toinen mustikkamaalla ja toinen soutustadionilla, joka mahdollisti molemminpuolin helsinkiä tapahtuvan melonnan.
Jos vaikka ensikesänä menisi kertaamaan.

Sähköistä

Tämmöiseen otsakkeeseen törmäsin:

"Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid rakentaa yli 150 kilometrin pituisen voimajohdon Lappeenrannan Yllikkälän ja Joroisten Huutokosken välille. Hanke on osa Fingridin investointiohjelmaa, jossa varaudutaan vahvistamaan verkkoa uutta sähköntuotantoa varten. Valtioneuvosto on myöntänyt maa-alueiden lunastusluvan sähkönsiirtoyhteyttä varten.

Fingrid investoi kantaverkkoon seuraavan kymmenen vuoden aikana yhteensä noin 1,6 miljardia euroa, mikä merkitsee vuosittain 100 - 200 miljoonan euron investointeja. Tavoitteena on rakentaa lähes 3000 kilometriä voimajohtoja ja noin 30 uutta sähköasemaa. "

Itse uusiutuvien energialähteiden puolustajana olen ajatellut että miksei kantaverkossa voisi olla niissä tolpissa tuulimyllyt jokaisessa, sellaset ruuvimalliset. Eivät enää voisi muutakuin kaunistaa tuollaiset maisemaa, kantaverkkohan on jo ruma muutenkin. Ja olisivat aukealla paikalla ja ylhäällä. Niin jotta taidanpa lähettää tämän blogin linkin fingridille. Katotaan tuleeko vastausta.

Pala maasta ja pala taivaasta, näyttely keväällä 2009

Kärsivällisyyden voima

Jataka-tarina nimeltä
Kärsivällisyyden voima:

"Elipä kerran syvällä viidakossa mahtava, villi vesipuhveli. Se näytti suurelta ja
pelottavalta, mutta sen sydän oli lempeä ja ystävällinen.

Samassa viidakossa asui pahankurinen ja ilkeä apina. Se kiusasi päivästä toiseen vesipuhvelia lukemattomin tavoin.

Puhveli ei voinut syödä ruohoa, koska apina hypähteli sen jalkojen edessä ja ilkkui: "Yritäpä syödä! Yritäpä nyt syödä!"

Puhveli halusi mennä jokeen kylpemään. Silloin apina hyppäsi sen niskaan, peitti sen silmät käsillään ja räkätti sen korvaan: "Älä kompastu ja putoa!"

Kun puhveli halusi asettua lepäämään nurmikolle, apina hyppeli sen selässä ja uhkasi pistää puhvelia terävällä kepillä, jollei tämä antaisi apinalle ratsastusmatkaa.

Puhveli kesti tyynesti apinan kiusanteon. Se ei koskaan loukannut pikku apinaa tai pelästyttänyt sitä. Puhveli kohteli apinaa ystävänään.

Sitten eräänä päivänä mahtava metsän henki kiinnitti huomion apinan temppuihin ja vihastui: "Oi suuri puhveli, miksi siedät tuota hullua apinaa? Pelkäätkö sitä? Sinä, jota voimakkain leijonakin varoo, ja jonka tielle ei edes norsu asetu. Noilla sarvillasi voisit pilkkoa apinan kappaleiksi."

Puhveli vastasi: " Viha ei koskaan johda onneen. Apina tekee minulle suuren palveluksen antamalla mahdollisuuden harjoitella kärsivällisyyttä. Oppimalla kärsivällisyyttä suojelen sekä itseäni että muita. Tuntuu paremmalta olla kärsivällinen. Se tuntuu hyvältä. Viha vahingoittaa sydäntäni. Kun vältän vihaa, minun ei tarvitse loukata ketään eikä tuntea mielipahaa jälkeenpäin."

Mutta metsän henki ei voinut ymmärtää. "Tuon inhottavan olennon temput vain pahenevat, jollet anna sille kunnon opetusta."

Puhveli sanoi: "On parempi olla kärsivällinen, ystäväni - se voi vaikuttaa häneen, kärsivällisyys. Apinallakin on, kuten jokaisella luodulla, aito sydän".
Ja puhveli jatkoi: "Kärsivällisyyden harjoittamiseen tarvitset jonkin kiusanhengen apua. Et voi harjoitella kärsivällisyyttä kilttien olentojen kanssa. Se, mitä tarvitset kärsivällisyytesi harjoittamiseen, on juuri tällainen apina. Kärsivällisyyden harjoittelu on kovaa työtä, mutta sillä on valtava voima. Opin olemaan kärsivällinen ajattelemalla apinaa, joka joutuu kiusaamisensa tähden varmasti vaikeuksiin. Ennemmin tai myöhemmin se kokeilee temppujaan äkkipikaiseen olentoon, joka joko haavoittaa sitä tai jopa pieksää sen. Apina parka!."

Tämän keskustelun aikana apina oli piiloutunut puun oksastoon ja kuuli joka sanan. Se tuli puhvelin luo. "En tiennytkään, että minulla on näin hyvä ystävä. En uskonut, että minulla on lainkaan ystäviä. Kuinka hyvä ja vakaa olet, kun voit olla ystävällinen minunlaiselleni apinalle. Anna minulle anteeksi, että olen kiusannut sinua ja keksinyt ilkeitä temppuja. Anna minun olla ystäväsi."

Jos pidät kaikkia olentoja ystävinä, eivät temput tai kiusaaminen tee sinulle pahaa, sillä sydämesi on kärsivällisyyden suojelema."

Lähde: netti,  Jakata-tarinoita löytyy kirjasta "Kun Buddha syntyi hanhen hahmoon" (Basam Books, 1998). suomentanut Virpi Hämeen-Anttila

Mikä tämän kappaleen nimi on?

Paistaa kalpea kuu,
aukee kissoilta suu,
ja ne naukuu,
on maaliskuu.

Huutaa aidalta kolli,
syntyy duurista molli,
kissat naukuu,
ja rakastuu..

Kaksi on varjoa aidalla,
hännät niin hassusti mutkalla,
sanoo toinen niistä musta -
mä sitten tykkään susta.

Hetki huokaa-usta.

Minäkin tykkään susta.


Tämä oli mun lempparilauluni mukulana. Ai niin ihana, mutten löydä mistään..

Tämä avautuu päivähoitomaksuista

Juu siis tahdon avautua, siis toisin sanoen purkaa tätä ainaista vitutusta. Minähän en ressaa, mutta sauhuan aina yleensä jostain, niinku nyt tähän kirjoitukseen sitä, että meillehän on tänne Vantaalle suunniteltu, että tulisi tuo päivähoidon oikea kustannus siihen kotiin tulevaan laskuun.

Ensin aattelin, että sehän vaan syyllistää niitä jotka lapun saa.

Sitten aattelin, että hitto, 990 € kuukaudessa, joka maksetaan päivähoidosta per lapsi, saa jo vaikka millaisen hoitajan kotiin. Entä mitäpä jos lapsia olisi kaksi. Äkkiseltään laskettuna se on kakskymppiä vajaa 2000€ eli 1980€.

Itse siis maksan 233 € ja loput antaa kunta rahoina, jotka olen maksanut kunnalle veroina. Elikkäs kunta antaa 757€ per kuukausi per lapsi. Se tekee kahdesta lapsesta 1514€/kk.

Siis oikeesti, kuinkahan moni vanhempi hoitaisi muksunsa itse, jos saisi tuon rahan itselleen, käteen?
Maksaisi siitä iloisesti verotkin.

Siis älkää käsittäkö vain väärin. Arvostan todella nykyistä päivähoidon tasoa, mutta tuo vaihtoehdottomuus järjestelmässä rassaa. Mutta yhteiskuntahan pyörii niinkuin sitä pyöritetään.

Teetä ja sympatiaa

Tiesittekös muuten että vuoden vankilapaikka suomessa maksaa 50 000 € vuodessa? Minulle tuo oli uutta.
Olen järkyttynyt. Ja vihainen. Vaikka eihän se mitään auta että olen.
Taidan perustaa vankilan. Jokaisesta vangista saan 45 000€ ja varmasti pidän huolen että tulevat uudestaan. Voisin antaa asiakkailleni vaikka vuodesta 20 000 € ja itse pitää loput. Itse asiassa voisin ulkoistaa vankilani jonnekin lämpimään ja halpaan maahan. Antaisin terapiaa.

Marginaalista elämää

Huh huh, että pistää todella minut rajoilleni tuo KD:n touhu.

Lainaus Hesarista:
"Viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä selvensi kristillisdemokraattista ajattelua Keskisuomalaisessa 9. heinäkuuta. Koska Pride-kulkue hänen mielestään "on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan", kaasuiskun uhrit olivat itse syypäitä siihen, että perinteisten arvojen puolustajat äityivät käyttämään väkivaltaa."Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan", Maanselkä opasti."

Tuosta Asmo Maaselän kommentista on pääteltävissä että enemmistön arvot ovat 'perinteisiä' arvoja. Itse en kuulu marginaaliin johon hän viittaa, mutta vaikka elän 'perinteisessä' parisuhteessa ei se tarkoita että puollan 'perinteisiä' arvoja.
Hurja olettaa että enemmistö kansasta, eli valtakulttuuri, vastustaisi tätä niin sanottua marginaaliryhmää.

Taitavat itse edustaa marginaalia nuo KD:t.

Kirvesvartta

Vanha ja huonokuuloinen isäntä istuu talonsa kuistilla kiikkustuolillaan veistellen kirvesvartta. Hän miettii itsekseen ääneen, miten nykyään on niin hiljaista eikä talossa käy edes vieraita. Paitsi eksyyhän tänne aina joku onneton turisti ja ne kaikki kysyy aina ne samat kysymykset. Ensin kysytään, että mitäs se isäntä oikein tekee, no kirvesvarttahan minä! Sitten kysytään paljonko on ikää kiikarissa. Ja olenhan minä jo 80 kymmenissä... Sitten kysellään onko talossa traktoria. Tuollahan se on ladon takana lantakasan alla puskurit ruosteessa. Sitten kysellään onko hevosta. Olihan minulla yksi, mutta se oli länkisäärinen ja pihtipolvinen ja on nykyään tukinajossa Tynkkylänjoella. No entäs onko talossa lehmiä. Teuraaksi on nekin jo viety, kun tulivat kalliiksi. Sitten kysellään puhelimen perään, mutta eihän minulla sellaisia ylellisyyksiä ole. Naapurissa minä olen käynyt asiani hoitamassa. Sitten kysellään ruokaa ja sitähän löytyy tuolta jääkaapista. Sieltä saa vapaasti ottaa. Viimein kysytään polkua naapuriin. Tuollahan se menee kahden puun välistä ja voin kyllä lähteä näyttämään.
Samalla turisti sattuu huristelemaan koslallaan perheineen lähimain. Auto tekee tenän keskelle tietä ja turisti lähtee etsimään asutusta, jotta voisi soittaa kaupungista apua, jättäen perheensä odottelemaan autoon. Turisti löytää tiensä pian vanhan isännän maille, joka istuskelee talonsa edustalla kiikkustuolissaan, vuoleskellen tapansa mukaan kirvesvartta.
(T = Turisti, I = Isäntä)
T: Päivää!
I: Kirvesvartta.
T: Ahaa, no kuinka kauan sitä ollaan sitten veistelty?
I: 80 vuotta tuli täyteen viime kuussa.
T: Vai niin.. Sattuisikohan talon emäntä olla paikalla?
I: Se on tuolla ladon takana lantakasan alla, mutta siinä on puskurit aika ruosteessa.
T: No, entäs onko teillä tyttäriä?
I: On meillä yksi, mutta se oli länkisäärinen ja pihtipolvinen ja on nykyään tukinajossa Tynkkylänjoella.
T: Selvä.. (turisti alkaa jo pelkäämään, onko täällä ketään selväjärkistä jolle puhua) Entäs onko tässä lähellä muita naapureita?
I: Ei niitä enään ole, pistettiin lihoiksi jo vuosia sitten.
T: Taidan käydä tässä vessassa, löytyyhän teiltä talosta huussi? (turisti päättää käydä itse tutkimassa taloa, jos löytyisi vaikka joku muu jolle puhua)
I: Eihän minulla nyt sellaisia ylellisyyksiä ole. Naapurissa olen käynyt hoitamassa asiani.
T: (turhautuneena) Mistä tuollaisia miehiä oikein löytää?
I: Jääkaapista, jääkaapista! Ihan voi vapaasti itse käydä katsomassa.
T: (hermostuneena) Missä sinun järkesi oikein on?
I: Tuollahan se menee noiden kahden puun välissä. Mutta minähän voin vaikka itse lähteä näyttämään.

Allas täynnä

Nyt se on sitten täytetty, tytär pumppasi sen ja minä lorotteltin perään. Siis altaan pihalle. Virittelin letkut olohuoneen läpi kylppäriin ja kiinnitin letkun suihkuun ja sain sopivanlämpöistä vettä ilman kantamista pihalle. Helppoa. Siinä sitten köllittiin auringossa hyttysten syötävinä. Aikas kivaa.