sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Proseduuri ja prosemolli ym. angstia

Tiedän että minun pitäisi kirjoittaa nyt euron tilanteesta, kreikasta, demokratian tilasta, ERVV:stä, anonyymeistä, zeitgeistista, OWS (occupy wall street), kaikesta mitä nyt pinnalla kuohuu ja kaikesta siitä mitä tähän kaikkeen liitty.

Mutta ei. En kirjoita

Teen sen sitten twitterissä ja google+:ssa. (FB:n olen hyllyttänyt raa'asti)
Ei. En kirjoita täällä niistä.

Taidan kirjoittaa matkasta ja keskeneräisyydestä. Siitä ihanuudesta ettei ole valmis.
Toivottavasti en koskaan?
Siitä että huomaa kauneuden keskeneräisyydessä ja onnen olemisestaan kesken.
Parasta (mielestäni) elämässä on löytää asioita, oppia, kehittyä. Olisipa hirveää tietää kaikki ja tehdä kaikki oikein. Virheiden tekeminen on kivaa. Virhe ei välttämättä ole virhe, varsinkin kun maalaa, voi huomata että kuva kehittyy, kun antaa luovuuden tulla. En osaa edes käyttää tuota virhe sanaa kun puhun maalaamisesta, ei se vain sovi. Luovuus on parempi. Kun antaa asian kehittyä, ihan ilman pakottamista, saa parhaan tuloksen. Ja se, mitä siinä tuntee, aaaaah. <3

Tässä 13.10 oli kansallinen epäonnistumisen päivä täällä Suomessa ja tajusin että kaikki prosessit ja ohjeet ja prosedyyrit ja spesifikaatiot ja järjestelmät on suunniteltu ihan sitä silmällä pitäen että kaikenlainen 'epäonnistuminen' saataisiin eliminoitua.  Ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
(Japanissa taitavat tehdä harakirin jos epäonnistuvat vaikkapa kanamunankuorimisessa)

Mihin tuommoinen virheiden eliminointi johtaa? Kaikkinainen virheiden kampaaminen täikammalla maksimoidaan.
Viikkotolkulla aikaa käytetään saivarteluun, kun voitaisiin leikkiä pihalla ilman pipoa ja tukka hulmuten juosta etsimässä maailman kauneinta käpyä sammaliden ja lehtien seasta. Mutta ei, pitää istua sisällä ja käydä läpi ettei ole ötököitä turkissa, ja varmuuden vuoksi pysytellä sisällä ettei niitä pääsisi tulemaankaan.
No joo, olen luonnonlapsi, (me kapitalistikommunistihipit vähän olemme), sisällä istuminen ahdistaa. En pystyisi maalaamaan tauluja jotka on valmiiksi värinumeroitu ja piirretty. (Sellaisi kuulemma on oikeasti)

Olisi ihan pakko maalata yli rajojen ja ihan eri väreillä. Sekin tuntuu liian kesyltä, taitaisin kaivaa vaikka sakset esiin.





maanantai 1. elokuuta 2011

Kasvaminen ihmiseksi

Olemme kovin erilaisia me ihmiset, sama lapsissa.
Ihminen kasvaa ympäristössä joka muokkaa ihmisen ympäristössään selviytyväksi. On helppo kasvaa suoraksi ihmistaimeksi kun ympärillä on muita suoria runkoja suojana ja tuuli ei tuiverra ja lumikuormat paina liiaksi. Maaperässä on tarpeeksi ravinnetta ja vettä.
Tässä ympäristössä ei tarvita erikseen kasvatusta, on luonnollista kasvaa suoraksi.

Olin viimeviikon Kreikassa, Rodoksella, ja siellä puut olivat lähes kaikki sellaisia kippuroita, joista ei suoraa lautaa saisi. Ympäristö on niin karu. Suoria olivat siellä kaktusten kukinnot, jotka lähinnä muistutivat hirmuliskokauden puita.

Ei kuitenkaan ole parempi (kuin ehkä lautapuun hankkijan mielestä) olla suora tai ihan kippura. Kaikki ovat täydellisiä sellaisena kuin ovat. Taideteoksia.

Oikean ja väärän tietämyksen sisäinen tunteminen on ainakin itselläni jo pienestä ollut todella vahva, samoin on tyttärelläni, äitini sanoi isälleni ollessani pieni ettei minua voi kasvattaa kuin kahta muuta sisarustani.
Olen pienestä saakka tiennyt oikean ja väärän ja pienikin moittiva katse, sana, ele on käynnistänyt sisäisen tuomion pienessä lapsessa.

Tästä (ja monesta muusta tässä nyt mainitsemattomasta) syystä olen miettinyt 'sisäistä jumaluutta', itsensä tuomitsemista, vailla ulkoista rankaisevaa tahoa. Sanonnasta 'joka vitsaa säästää se lastaan vihaa' ollakin jotain perää? Tavallaan pakottaa kohtaamaan oman mahdollisesti tuomitsevan jumalansa versus ulkoisen äiti/isä jumalan.

Kiitollisena vanhemmilleni 'kasvatuksestani', (pikemminkin voisi sanoa parhaasta mahdollisesta kasvuympäristöstä), olen löytänyt sisäisen rakastavan jumaluuden. Sen ilon haluaisin suoda kaikille. Voisiko jo olla aika sanoa: "Joka vitsaa säästää se lastaan rakastaa"?

Antaa puun kasvaa sellaiseksi kuin se parhaan kykynsä mukaan voi. Jos jotain haluaa parantaa, aina voi vaikuttaa ympäristöön. Ehkä lautapuuta välttämättä kannata kasvattaa Rodoksen karulla saarella.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Intiaanitarina

Ystäväni jakoi tämän tarinan juuri kanssani, tuntui siltä että se oli saatava talteen ja muillekin jaettavaksi. Olkaapa hyvät!
'Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus.'
Taistelu jatkuu. Ainakin minussa itsessäni.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kuka, Mitä, Missä, Millä, Milloin, Mitä mielessä nyt?

Leikillinen Kuka, Mitä, Missä, Millä, Milloin, Mitä mielessä nyt?
 Kiitos kutsusta leikkiin tähtisilmä!

Kuka:
Elämä

Mitä:
Elämää

Missä:
Elämässä

Millä:
Ajatuksella

Milloin:
Nyt

Mitä mielessä nyt?
Onni

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Ihanaa Naistenpäivää Siskot!

SISKOT

Nuori aviovaimo istui sohvalla kuumana kesäpäivänä juoden jääteetä vierailulla äitinsä luona. He puhelivat kaikenlaista elämästä, avioliitosta, aikuisuuden velvollisuuksista. Silloin äiti kilisytti jääpaloja lasissaan ja katsoi tytärtään syvälle silmiin. "Älä unohda Siskojasi" hän neuvoi. "He tulevat sinulle vielä tärkeimmiksi, kun vanhenet. Vaikka kuinka paljon rakastaisit miestäsi tai lapsiasi, tulet silti tarvitsemaan Siskojasi. Muista aina tavata heitä silloin tällöin, tee asioita heidän kanssaan. Muista, että Siskot tarkoittavat KAIKKIA naisia, ystävättäriäsi, tyttäriäsi, kaikkia sukulaisnaisiasi. Sinä tulet tarvitsemaan muita naisia. Naiset aina tarvitsevat toisiaan.

Olipas hassu ohje, nuori nainen ajatteli. Enkö ole juuri mennyt naimisiin? Enkö liittynyt parien maailmaan? Olen naimisissa oleva nainen, hyvänen aika! Aikuinen! Totta kai mieheni ja tuleva perheeni ovat ne, jotka riittävät minulle loppuelämäni!

Mutta hän kuitenkin oli kuunnellut äitiään. Hän säilytti kontaktit Siskoihinsa ja sai uusia naisystäviä vuosien myötä. Kun vuodet kuluivat, hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että äitinsä todella tiesi, mistä puhui. Kun aika ja elämä tekevät muutoksia naisen elämään, Siskot ovat yksi pysyvä ja muuttumaton asia!

Tässä on tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut:
Aika kuluu
Elämä kuluu
Välimatkat erottavat
Lapset kasvavat
Työpaikat tulevat ja menevät
Rakkaus kasvaa ja katoaa
Miehet eivät ole sitä mitä pitäisi
Sydämiä särkyy
Vanhemmat kuolevat
Kollegat unohtavat
Ura päättyy

MUTTA Siskot säilyvät, oli teidän välillänne sitten kuinka paljon aikaa tai välimatkaa. Jos sinun täytyy kulkea yksin, Siskot ovat matkan varrella kannustamassa, rukoilemassa puolestasi, nostamassa inua, puuttumassa asioihin puolestasi ja odottamassa syli avoinna, kun tulet polkusi päähän. Vaikka joskus rikkoisit sääntöjäkin, he kulkevat rinnallasi tai auttavat sinut pulasta.

Tyttöystävät, työystävät, tyttäret, tyttärentyttäret, miniät, kälyt, äidit, isoäidit, tädit, siskontytöt, serkut, kaikki ihanat naiset siunaavat elämäsi!
Lähde: www.positiivarit.fi

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kaikki valmiiksi suojeltu

Köhöm, tervehdys pitkästä aikaa. Tämä maa on niin hassu.
Täällä kaikki mikä voi olla vaarallista pitää olla merkitty SUURIN varoituskyltein plakaatein ja eristysaidoin ja nauhoin. Poliisi vartio vähintään pitää saada paikalle jos aikoo mennä portaita ilman että pitää kaiteesta kiinni. (Ihmettelen vielä miten ylipäätään SAAMME kulkea noinkin vaarallisissa kohteissa kuin portaissa)
Onko luvat kunnossa, saanko mennä portaissa. Enhän ole edes kurssia käynyt. Jumankekka, tulisi nyt viranomainen ja kieltäisi tuonkin vaarallisen toiminnan.
Moni on portaissa kaatunut.

Ihmiset oppivat tähän 'turvallisuuteen'.
Maalaisjärki häviää.

Kunnes tulee tuo mikälievaarajotaeioltumerkattuviranomaistentoimestapahapaha pyyhkäisee maalaisjärjettömät pois maailmankartalta.

torstai 20. tammikuuta 2011

Kasvain, sanoi..

..kasvain ja kasvoi vain.
Sain vaihdettua ulkoasua hieman täällä, ihan omaksi ilokseni. Muutapa täällä ei ole tapahtunutkaan vähään aikaan.
Olen lähdössä Tukholmaan viikonloppuna tytsykavereiden kanssa, joten silloinkaan ei sitten kuulu mitään. Ellei sitten Aleksanteri keskisuuri kommentoi julkisesti tätä suurta valtiovierailua. Jossain.
Jos haluatte huvitella silläaikaa jollain sivustolla suosittelen paskamutsia. Mitä priljanteinta tavaraa mitä blogimaa päällään kantaa. Hävfan!