Niin siis se sanonta 'vakka kantensa valitsee'. Aihe on siis pariutuminen ja feminiinisyys ja maskuliinisuus.
Kipinän sain aiheelle kun kuulin radiosta aiheesta.
Testosteroni ja estrogeeni. Sukupuolihormonit.
Voitte varmasti helposti kuvitella kuinka testosteronia uhkuva bodarimies ja hmm.. kovin naisellisilla ulkoisilla piirteillä varstettu uhkea nainen sopivat varmastikin yhteen, ainakin noin niinkuin ulkoisesti tarkasteltuna.
Testosteroni ja estrogeeni eivät kuitenkaan pelkästään määrittele feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. On myös ominaisuuksia jotka eivät mielestäni määrittäydy noiden sukupuolihormoonien määrällä. Esimerkiksi tuo testosteronia uhkuva bodarimies voi melko hyvinkin rakastaa runoutta. Ja mitäpä, jos vaikka tuo uhkea nainen pitää moottoripyörien rassaamisesta.
No, siis pointti on se, että maskuliinisina ja feminiinisinä pidettyjä piirteitä on monenlaisia ja vakka todellakin valitsee kantensa. Toivottavasti sopivan sellaisen.
Myös mies voi olla niin sanotusti 'painopisteeltään' feminiinisempi, ja nainen 'painotukseltaan' maskuliininen. Tämä selittää hyvinkin mielestäni miesparit ja naisparit. Ja käsittääkseni androgyyni ihminen on saavuttanut jonkinasteisen tasapainon näiden kahden, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden, väliltä.
Vanhemmiten naisten estrogeenitaso laskee, ja siis testosteronipitoisuus nousee. Miehillä taas käy toisinpäin. Naiset saattavat vanhemmiten muuttua jopa agressiivisiksi, miehistä voi tulla taas kovin 'pehmoja'. Tässä lohdutus niille joiden miehet 'eivät puhu eivätkä pussaa'. Toivoa siis on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti