Kasvaminen ihmiseksi

Olemme kovin erilaisia me ihmiset, sama lapsissa.
Ihminen kasvaa ympäristössä joka muokkaa ihmisen ympäristössään selviytyväksi. On helppo kasvaa suoraksi ihmistaimeksi kun ympärillä on muita suoria runkoja suojana ja tuuli ei tuiverra ja lumikuormat paina liiaksi. Maaperässä on tarpeeksi ravinnetta ja vettä.
Tässä ympäristössä ei tarvita erikseen kasvatusta, on luonnollista kasvaa suoraksi.

Olin viimeviikon Kreikassa, Rodoksella, ja siellä puut olivat lähes kaikki sellaisia kippuroita, joista ei suoraa lautaa saisi. Ympäristö on niin karu. Suoria olivat siellä kaktusten kukinnot, jotka lähinnä muistutivat hirmuliskokauden puita.

Ei kuitenkaan ole parempi (kuin ehkä lautapuun hankkijan mielestä) olla suora tai ihan kippura. Kaikki ovat täydellisiä sellaisena kuin ovat. Taideteoksia.

Oikean ja väärän tietämyksen sisäinen tunteminen on ainakin itselläni jo pienestä ollut todella vahva, samoin on tyttärelläni, äitini sanoi isälleni ollessani pieni ettei minua voi kasvattaa kuin kahta muuta sisarustani.
Olen pienestä saakka tiennyt oikean ja väärän ja pienikin moittiva katse, sana, ele on käynnistänyt sisäisen tuomion pienessä lapsessa.

Tästä (ja monesta muusta tässä nyt mainitsemattomasta) syystä olen miettinyt 'sisäistä jumaluutta', itsensä tuomitsemista, vailla ulkoista rankaisevaa tahoa. Sanonnasta 'joka vitsaa säästää se lastaan vihaa' ollakin jotain perää? Tavallaan pakottaa kohtaamaan oman mahdollisesti tuomitsevan jumalansa versus ulkoisen äiti/isä jumalan.

Kiitollisena vanhemmilleni 'kasvatuksestani', (pikemminkin voisi sanoa parhaasta mahdollisesta kasvuympäristöstä), olen löytänyt sisäisen rakastavan jumaluuden. Sen ilon haluaisin suoda kaikille. Voisiko jo olla aika sanoa: "Joka vitsaa säästää se lastaan rakastaa"?

Antaa puun kasvaa sellaiseksi kuin se parhaan kykynsä mukaan voi. Jos jotain haluaa parantaa, aina voi vaikuttaa ympäristöön. Ehkä lautapuuta välttämättä kannata kasvattaa Rodoksen karulla saarella.

Minuuttia vaille kaksitoista

On ollut hieman kiireitä eikä ole ehtinyt kuin ajattelemaan blogausta. Pyydän anteeksi.
Joissain blogeissa pidetään arvontoja ja kaikkea ihanaa kun on 'saavutettu' joku tietty raja kävijöissä tai jossain muussa. No täytyy nyt katsella mitä keksin, jos keksin. Itseasiassa olen kovinkin tyytyväinen ettei täällä ole paljoakaan keskustelua aiheista, koska se veisi minulta kovasti aikaa, kenties. Tyytyväisenä vain kirjoittelen päättömyyksiäni tänne ilokseni ja ehkä myös muiden iloksi/kiusaksi.

Tyttärellä oli synttärit, ekat kaverisynttärit, viikonloppuna, täytti hurjat viisi (5) vuotta. Oli joukko lapsukaisia täällä leikkimässä. Innostus oli katossa. Laitoin mukulat koristelemaan muffinsseja joihin laitoimme sädetikut palamaan. Oli ongintaa ja sitten pystytettiin prinsessateltta, jonka sankari oli saanut. (Oli muuten halvalla jyskissä.. vähän vajaa 13 euroa) Pari tuntia vierähtää ihan mukavasti tuollalailla. Sisko joskus oli onneksi opastanut että lastenkutsuille kannattaa aina laittaa loppumisaikakin.. Kiitos viisaasta neuvosta siskolleni.

Meille tuli hello kitty kakkuun. Ullanunelmista saa sellaisia makeita (e-he-heh) kakkukuvia tilattua kaakunpäälle. Pitää laitta vuorokautta ennen kakun päälle. Itseasiassa innovoin käyttää niitä reinboun makurahkoja kuohukerman asemesta kakun päälle. Toimi hyvin. Hyvän makuista ja helppo pursottaa ja pysyi hyvänä sen noin vuorokauden. Eikä tarvinnut vatkata, kun inhoan sitäkin niin. Toiseen kakkuun laitoin vielä sellaista mansikkarahkaa päälle kun ne vaniljarahkat pääsi loppumaan sai vaalenpunaiset pursotukset. Kolme 0,6 euron (150g) purkkia riitti hyvin yhteen pieneen kakkuun.
Uuh. Tämähän alkaa muistuttaa sellaista oikeaa kotielämäblogia. No en jaksa nyt välittää lokeroida itseäni taikka tätä blogia.

Laitan tähän kevennykseksi pari linkkiä kivoihin videoihin joita tuossa männäviikolla katselin.
Kannattaa katsoa koko sarjat.
Kasvusta
Rahasta