Tiedän että minun pitäisi kirjoittaa nyt euron tilanteesta, kreikasta, demokratian tilasta, ERVV:stä, anonyymeistä, zeitgeistista, OWS (occupy wall street), kaikesta mitä nyt pinnalla kuohuu ja kaikesta siitä mitä tähän kaikkeen liitty.
Mutta ei. En kirjoita
Teen sen sitten twitterissä ja google+:ssa. (FB:n olen hyllyttänyt raa'asti)
Ei. En kirjoita täällä niistä.
Taidan kirjoittaa matkasta ja keskeneräisyydestä. Siitä ihanuudesta ettei ole valmis.
Toivottavasti en koskaan?
Siitä että huomaa kauneuden keskeneräisyydessä ja onnen olemisestaan kesken.
Parasta (mielestäni) elämässä on löytää asioita, oppia, kehittyä. Olisipa hirveää tietää kaikki ja tehdä kaikki oikein. Virheiden tekeminen on kivaa. Virhe ei välttämättä ole virhe, varsinkin kun maalaa, voi huomata että kuva kehittyy, kun antaa luovuuden tulla. En osaa edes käyttää tuota virhe sanaa kun puhun maalaamisesta, ei se vain sovi. Luovuus on parempi. Kun antaa asian kehittyä, ihan ilman pakottamista, saa parhaan tuloksen. Ja se, mitä siinä tuntee, aaaaah. <3
Tässä 13.10 oli kansallinen epäonnistumisen päivä täällä Suomessa ja tajusin että kaikki prosessit ja ohjeet ja prosedyyrit ja spesifikaatiot ja järjestelmät on suunniteltu ihan sitä silmällä pitäen että kaikenlainen 'epäonnistuminen' saataisiin eliminoitua. Ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
(Japanissa taitavat tehdä harakirin jos epäonnistuvat vaikkapa kanamunankuorimisessa)
Mihin tuommoinen virheiden eliminointi johtaa? Kaikkinainen virheiden kampaaminen täikammalla maksimoidaan.
Viikkotolkulla aikaa käytetään saivarteluun, kun voitaisiin leikkiä pihalla ilman pipoa ja tukka hulmuten juosta etsimässä maailman kauneinta käpyä sammaliden ja lehtien seasta. Mutta ei, pitää istua sisällä ja käydä läpi ettei ole ötököitä turkissa, ja varmuuden vuoksi pysytellä sisällä ettei niitä pääsisi tulemaankaan.
No joo, olen luonnonlapsi, (me kapitalistikommunistihipit vähän olemme), sisällä istuminen ahdistaa. En pystyisi maalaamaan tauluja jotka on valmiiksi värinumeroitu ja piirretty. (Sellaisi kuulemma on oikeasti)
Olisi ihan pakko maalata yli rajojen ja ihan eri väreillä. Sekin tuntuu liian kesyltä, taitaisin kaivaa vaikka sakset esiin.
