Vierihoitoa

Eräs läheisistäni on sairaanhoitaja. Ollut jo kaksikymmentä vuotta hoitoalalla. Hän opiskeli ensin perushoitajaksi ja jonkinaikaa työskenneltyään opiskeli vielä sairaanhoitajaksi. Hän on hyvä työssään. Työajat ovat surkeat, kolmivuorotyötä, kuudenviikon välein on viikonloppu vapaata. Muutoin vapaapäivät ovat viikolla.

Itse toimistotyöläisenä en edes luultavasti pystyisi moiseen suoritukseen.
Mitä iloa on olla vapaalla jos läheiset ihmiset ovat töissä tai koulussa?
Palkka on mitä on. Pieni suhteessa tällaisen toimistotyöläisen palkkaan.

Jotain kieroutunutta itsetuntoa hivelevää iloa saa siitä että neuvoo lääkäreitä työssään.
Puistelen täällä päätäni itsekseni turhautuneena.

 Hän hoitaa vastasyntyneitä. Sellaisia, joilla on alku vähän hankalampaa.
Tässä mietiskelimme miten tuon osastohoidon saisi kaikille osapuolille paremmaksi. Nyt siis äidit ja isät joutuvat jättämään lapsensa hoitoon ympärivuorokautisesti. Tuollainen vastasyntyneenhoito ja sen myötä yöllinen heräily on äideille ja isille luonnollista, siis jonkin aikaa.
Jatkuvana se ei ole luonnollista, ja tähän luonnottomuuteen joutuvat nyt hoitajat.
Ihmisen kuuluu levätä öisin.

Parasta hoitoa yleensä voi antaa äiti jonka rauhoittavia ja tuttuja sydämenlyöntejä on ihana kuunnella jos on pieni.
Olettehan kuulleet tarinan tehohoidosta eräässä lastensairaalassa joskus ennen.
Jos ei mikään enää auttanut vastasyntynyttä, lääkäri määräsi lapsen erään osastolla työskentelevän mummon syliin keinutuoliin. Vauvat selviytyivät.
Rakkauden voima on ihmeellinen.

Ideaali olisi kaiketi kodinomainen sairaala/sairaalamainen koti, johon voisi koko perhe muuttaa siksi aikaa kun perheessä tarvitaan tehokkaampaa tarkkailua. Tuettaisiin perhettä hoidossa. Ei niin että perhe tukee sairaalaa hoidossa.
Nythän siis kotiin siirryttäessä tapahtuu suuri hyppäys vastuissa.

En tiedä miten tämä toimisi.
Ajatus kuitenkin.

Tiedotuspaniikki

Jeps, nyt siis on otsikoissa kuinka pandemia sai aikaan paniikin. Ehkä tehtiin turhan suuria toimia. Kuka tietää.
Kuitenkin tässä tulin yhdistelleeksi, kuinka uutistenlukija kertoo kuinka tähän tautiin tulee mahdollisesti kuolemaan miljoonia, mahdollisesti kymmeniä miljoonia ihmisiä. Itseeni ainakin iski paniikki. Tämä siis silloin kun oli lintuinfluenssa. Sarssissa oli sama. Sikaflunssa ei enää aiheuttanut suurempia värinöitä. Otimme kuitenkin koko perhe rokotteet kun ne saatiin. Ja käsidesiä tuli ostettua. Ovat vieläkin tuolla kaapissa. Eli olihan se aikamoista 'paniikkia'.
No joo, asiaan. En jaksa nyt edes kirjoittaa kuka hyötyy jne. Kyllä te tiedätte.

Olimme keväällä Linnanmäellä kun siellä oli se 'joukkotappelu'. Tiedotus ei siis toiminut. Mikä on oikeastaan ihan hyvä. Mitä olisi tapahtunut jos siis 'tilanteesta' olisi 'kunnolla' tiedotettu. Paniikki. Ihmisiä olisi mahdollisesti tallautunut sisäänkäynneillä. Huunous. Hyvä näin.

Serotoniinia ja hyviä tekoja

En voinut olla tarttumatta aiheeseen, Itkupilli kirjoitti blogissaan Wayne Dyerin luennosta jolla kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan serotoniini sekä immuunisuoja-arvot kohoavat kun tehdään hyvä teko. Arvot kohoavat sekä tekijällä, kohteella että ihmisellä joka seuraa tuota tekoa.
Tämä on mahtavaa! Jo pelkkä hymyily toiselle on hyvä teko! Ihanaa!

Näppylöitä

Nyt saatiin näppylöitä meillekin eli meidän ipanalla on vesirokko. Olenkin jo odotellut sitä tulevaksi, kun neiti on jo neljä vuotta eikä näppylän näppylää ole näkynyt. Hullulta tuntuu kun 'odottaa/toivoo' jotain tautia.

Rokotus vesirokkoa vastaan on ollut olemassa jo pitkään mutta rokotusohjelmaan sitä ei ole lisätty, vieläkään. En tiedä saako sitä ostaa vapaasti apteekista?
Tauti kestää viikon tai kaksi joten ensiviikon menot on organisoitava sen mukaan.
Käytetään taas kerran mamman hoivaavaa syliä jos sopii mammalle.
Kiitos mammalle tähän astisesta avusta!

Näppylöiden määrään kuulemma vaikuttaa se kuinka paljon hikoilee, yritetään vältää siis kaikenmoista hikeentymistä.