Pakko pumppaa-jumppaa

 Mie tässä taas terve!
Pitkästä aikaa blogin ääressä.
Olispa joku heleppo keino laittaa ajatukset ylös ku niitä vaan viuhuu, eikä enää muista mitä piti kirjoittaa.
(En oo vielä opetellu käyttämään kännykän sanelukonetta, en ees tiiä onko siinä sitä..)

No kuitenkin jos nyt penkoisin tuolta pääkopasta yhden ajatuksen kellumasta niin se voisi olla 'pakko'.
Tämä siis liittyy sellaiseen asiaan kuin urheileminen, jota siis tiedoksenne suuresti inhoan.
En voi käsitää että minäkin, muuten niin fiksu ja mahtava ihminen kuin olenkin, olen joskus käynyt JUMPASSA!

Käsittämätöntä! Mikä ihme minut on ajanut tuonne peilisaliin tuntemattomien ihmisten joukkoon matkojenkin päähän heiluttelemaan jäseniäni JONKUN TOISEN ohjaamana samaa tahtia muiden kanssa itseni hikiseksi!
Tästä 'ihanuudesta' olen vielä maksanut rahaa. Ja toistanut tämän käsittämättömän manööverin jopa kolme (3) kertaa viikossa!

Laihtuakseniko?
(Jaa-a,  empiiristen tutkimusteni mukaan en ole laihtunut näillä toimenpiteillä.)

Ollakseni hyvässä kunnossa
(Niinku mitä varten?? Toista jumppatuntia?)

Ollakseni hyväksytty ja kuuluakseni joukkoon?
(No niin nyt ollaan lähempänä totuutta, ainakin omaani)

Koska PITÄÄ jumpata?
(Kuka niin sanoo?)

En edes mene kirjoittamaan maratooneista ja jääkiekkoista.
Tiedätte mitä mieltä olen. Se riittänee.

Kiva juttu jumppaamisessa oli sosiaaliset kontaktit. Näki kavereita säännöllisesti ja sai nauraa.

Oolrait.
Paketissa alkaa olla tämä kirjoitus.
Vielä sen haluisin kuitenkin sanoa tähän että motivaatio tulee sieltä syvältä omista syvimmistä haluista ja toiveista. Ei toisten 'päälleliimaamista' haluista tai tarpeista.
En tiedä kuinka moni ihminen juoksisi 42 kilsaa putkeen hiki hatussa ja verenmaku suussa, jos joku toinen ei olisi vieressä ihailemassa tuota hulluutta.
Että voi voittaa jonku toisen ajassa. Hulluja on monenlaisia.

Jos siis tunnet tarvetta kunnonkohotukseen ITSE, esim hengästyt rapuissa tai et jaksa tehdä asioita joita haluisit, kohota kuntoasi ihmeessä, mutta tee se niinkuin ITSE haluat, ja itse valitsen kyllä aina mukavimman tavan. MUKAVAA kuntoilua on esimerkiksi mielestäni pulkkamäki, kävely luonnossa koiran ja ystävän kanssa, uiminen (kun ei ole kyseessä mikään ryppyotsainen kilpa/kuntouiminen).

Toki jos sisimmässäsi tunnet että jumppaaminen on se Sinun juttusi, niin jumppaa ihmeessä!
Gou öheed! Nauti täysin siemauksin!


Lopuksi muttei viimeiseksi (eheheh):
Jos haluaa olla onnellinen, tekee asioita jotka tekevät onnelliseksi. Simple(liä)!
Usein voisi luulla että onnellisuus tulee kun teen jotain SEN ETEEN.

Ja Pöh.

Onnelliseksi tulee kun ON onnellinen.

Yksi aate muiden joukossa

"Kun on oikein puhdas ja aatteellinen, on ehkä samalla oikein ahdas ja puutteellinen."
Perustin kesällä facebookkiin tosiuskovaisten ryhmän, johon en huoli muita.
Tällasta omaa pikkukivaa, ihan omaksi iloksi.

Mistä näitä Päivi Räsäsiä oikein sikiää? Huoh.

Peili

Eikö äiti jo pienenä opettanut tämänkin totuuden.

Se itse on joka toista haukkuu.

Me olemme peilejä toisillemme. Näemme toisissa sen mitä itse olemme.
Onneksi minun ympärilläni on vain ihania ja mahtavia sekä viisaita ja huumorintajuisia ihmisiä, jotka kykenevät mihin vain jos haluavat.

Eee-he-heh. :)

Suoraa

Lupasin nettikansalle leirinuotiolla (nettiajan kansalaisyhteiskunaleirillä) kirjoittaa blogiini verkkodemokratiasta ja tässä tätä nyt tulee. Vaikuttamista.

Olen siis suoran demoksratian kannattaja. Suoraa 'demokratiaa' on käytetty 40 vuotta Perikleen aikaisessa Kreikassa. Toimi ihan hienosti kun sitten aristokraatit huomasivat etteivät halunneet maksaa köyhempiensä  menoja. Vaihdettiin edustukselliseen demokratiaan. Demokratian historiasta hyvä esitys verkkodemokratiaseuralta.

Oma unelmani tulevaisuuden suorasta demokratiasta on sellainen jossa jokainen äänioikeutettu saa äänestää kuten nykyiset kansanedustajat. Äänioikeutensa delegointi seuraavalle henkilölle valtakirjalla olisi mahdollista. Voisi valita esimerkiksi ystävistään sen jonka tietää tekevän hyviä päätöksiä esimerkiksi ympäristöasioissa.

Usein kuulen kritiikkiä kuinka kansalainen ei pysty tietämään asioista niin paljon kuin kansanedustaja. No, voi kyllä olla toisinkin päin. Siis kansanedustaja ei pysty tietämään niin paljon kuin sinä, sinuun vaikuttavista asioista. Jos on epävarma tiedoistaan voi kätevästi delegoida äänensä luottamalleen ihmiselle. Edutuksellisuus siis halutessaan, mutta nyt tietäisit todella että äänesi kuuluu mahdollisimman alkuperäisessä muodossa.

Kansalaisella olisi AINA oikeus itse määrätä ääneensä käytöstä, vaikka olisi äänensä delegoinut. Kansalainen voisi ottaa oman äänensä takasin yksittäisessä äänestyksessä tai kokonaan jos luottamus petetään. Delegoitua ääntä ei voisi enää jälleendelegoida, vaan kansalaisen pitää itse tuo ääni myöntää.

Ministerit valittaisiin suoralla vaalilla, salkkujen kantajiksi ehdolle saisi asettua kuka tahansa äänestysikäinen. (Hallitusohjelman teko olisikin värikästä seurattavaa!)

Tämä on siis kaukaista haavetta vielä kaikki.
Aloittaa voisi kehittämällä sähköistä äänestämistä ja poistamalla vaalipiirit jotka nykyisin vääristävät ääniä.
Aloittaa täytyy jostain. Tämä on minulle alku.



1:ssä on voimaa!

Luovuus, alitajunta

Olen ohjelmistosuunnittelija erään suuren suomalaisen konepajakonsernin tuotekehityksessä. Ja nyt siis elokuusta saakka niinkin ihanassa asemassa että minulla on muutakin ajateltavaa kuin työ.
Siis tuo taloprojekti.
Aika pian huomasin että tuottavuuteni (yöööks mikä sana) laski todenteolla kun alitajuntani käyttikin kaiken aikansa miettien ratkaisuja taloprojektiin sen sijaan että olisin käyttänyt (vapaa-)aikaani työongelmien ratkomiseen. Normaalisti siis puoli-tiedostamattani ratkon näitä pulmia esimerkiksi autoa ajaessani. Nyt nämä autoiluhetketkin täyttyvät autokatossuunnitelmista, kanalan paikoista ja kaakeleista.

Alitajunta kykenee käsittelemään paaaaaljon enemmän informaatiota kuin tietoinen mieli, joten se on tehokkaampi. Kannattaa kuunnella intuitiotaan. Sekin on kyllä taito. Siitä joskus toiste.

Yötkin menivät tähän raksa-ajattelumoodiin. Yleensä jokin kinkkinen pulma oli maakisesti ratkennut päässäni siten että herätessäni näin jo tuon tarvittavan ratkaisun ihan selvästi.

No, miten kävi raksaprojektin alun jälkeen?

Aamulla ei ollutkaan ratkaisua siihen miten ratkaisen töissä olevan koodauspulman, vaan kuinka teen sen savusaunan suihkuhuoneen lattian.

Onneksi tämä on väliaikaista. Ehkä.
Ehkä onneksi, ehkä väliaikaista.

Sinänsä hauska huomata kuinka kokonaisvaltaisesti luovia töitä todella tehdään. En ole tätä ennen huomannut.

Saat

Hehee.
Tässä jokuaika sitten juttelin äitini kanssa. Se on joskus kannatettavaa.
Puhuimme tälläkertaa kotitöistä.

Hän muisteli kuinka hän oli valitellut pyykkejä ripustaessan että
'Aina hän JOUTUU tekemään kotitöitä',

johon  minä pienenä, olisinko neljän - viiden vanhana, olin osuvasti todennut:

'Äiti, sinä SAAT tehdä kotitöitä'.

Miettikääpä tuota.

Kokemuksen vaikutuksia

Olin tänään kahvilla ihanaisen ja mahtavan naisen kanssa. Tämä ihminen on Ritva Leijala, hän on suomen sosionomit ry:n puheenjohtaja. Puhuimme muunmuassa nykyisistä huostaanottojen määrästä joka on aivan huima. Vuonna 2008 kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä oli noin 16000, kun vuonna 1991, lapsia otettiin huostaan noin 8000, määrä on siis tuplaantunut alle kahdessakymmenessä vuodessa. http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojelu.htm

Panokset kohdistuvat nyt väärään päähän lastensuojelussa, kun ennaltaehkäisevä, perhettä tukeva lastensuojelutyö on koko yhteiskunnan, perheen sekä lapsen etu.
Parantamalla perheen kykyä selvitä ongelmista ja vasta viimekädessä turvautumalla huostaanotoon saamme aikaan hyvinvointia ja onnellisuutta.

Moni voi ajatella ettei tämä kosketa minua.
Ei minun perheelläni ole ongelmia.
Ihan ymmärrettävää.

Huostaanotto ei kosketa kuitenkaan vain lasta, hänen perhettään, omaisiaan, sukuaan, ystäviä.
Tuo kokemus tullaan kohtaamaan kaikkien tämän huostaanoton läheisesti kokevien kautta, työpaikoilla, kouluissa, leikkipuistoissa, kirjastoissa, nuorisotiloissa, lenkkipolulla. Tuo kokemus voi aiheuttaa paljon myös ympäristössä ja seurauksia ei voi kuin arvailla.

Itse toivon että tuo kokemus on aina hyvä. En tiedä mitä Teille tuli mieleen kuulessanne sanan huostaanotto.


Niille joille nämä asiat puhutaan numeroina, tässä on hieman niitä: (lähde: sosiaaliportti.fi sivusto)

"Lapsikohtaiset kustannukset/teoreettinen laskelma

                                         vrk e /    kk e /   vuosi  e
avohuollon tukitoimet    (8 e/vrk)     250     3.000
sijaisperhehoito            (50 e/vrk)   1.500  18.000
ammatillinen hoito      (200 e/vrk)   6.000  72 000

Sijoitettujen lasten hoitokustannuksista syntyy Suomen kunnille yhden vuoden aikana noin 528 miljoonan euron kustannukset pelkästään lasten hoitovuorokausikustannukset mukaan laskien. Ei siis ole ihan sama minkälaista hoivaa lapsi saa. (Sirkka Rousu:  LapsiArvi – arviointijärjestelmä lapsipolitiikan ja lastensuojelupalvelujen arviointiin. Suomen Kuntaliitto, tutkimus- ja kehittämisohjelma 2005- 2008)."

Liskoaivot, terveys, pelot

Käytin juuri suurta keittiöveistä kun pilkoin perunoita pannulle.
Veitsistä ja muista teräesineistä tulee minulle mieleeni mahdollisuus tapaturmiin, siis haavat. Pienestä pitäen on varoiteltu että varovasti sen veitsen kanssa ja onhan sitä tullutkin haavoja sormiin noista teräesineistä joskus.

Ihmisellä on liskoaivot, jotka tulkitsevat ympäristön signaalit mahdollisiksi uhiksi. Tuo on ollut tarpeen.
Esimerkiksi jos kumppanisi/ystäväsi/perheesi/työnantajasi torjuu sinut, liskoaivot käydät kutakuinkin suoran ajatuspolun kuoleman läheisyyteen. Esimerkiksi potkut merkitsevät liskoaivoille seuraavaa:

potkut -> ei rahaa -> ei ruokaa -> kuolema.

Joku voi pelätä 'kasvojensa menetystä' tai tyhmyytensä paljastumista, olen tyhmä -> potkut -> ei rahaa jne.
Kaikki mitä liskoaivot pelkäävät on kuoleman pelkoa pohjimmiltaan. Siksi siis joku voi pelätä potkuja.
Liskoaivot tulkitsevat teräesineet uhiksi myös. Ei edes tarvita noinkaan 'monimutkaista' polkua.

Tässä taannoin kävin katsomassa erästä taloa. Omistaja oli sairastunut vakavasti ja halusi myydä talonsa.
Makuuhuoneessa hämmästyin. Seinällä oli suuri viikate suoraan sängyn yläpuolella, sänky oli siis seinän pituisesti, terä jopa osoitti alas kohti sänkyä.
Jos olette tutustunut fengshuihin, ette varmasti ihmettele enää tuota sairastumista.

Ajattele jos heräsisi aamuisin ja ensimmäinen mitä näet on viikate!
Mitä liskoaivot antavat signaaleina keholle? Hätä, panic, stress!
Ei voi olla pitkänpäälle hyväksi ihmiselle. Ihan näin niinkuin maatiaisjärjellä aattelen.
Ympäristölläsi on suuri merkitys hyvinvoinnille.

Pelkoon, (joka on lopulta aina kuoleman pelkoa) ei voi vastata kuin tunteella siitä että olet turvassa.
Ja sinä olet, kuten minäkin.

Kokemus on totta

Kokea. Kokemus on todellinen.
Mikä on totta? Kokemus. Jos koet inhoa, tuo kokemus on totta. Vaikka inhon kohdetta ei olisi olemassakaan.
Voit vaikuttaa kokemukseen, valita. Valita koetko inhoa kun näet hämähäkin, tunnetko ikävää, rakkautta tai vihaa.
Itse haluan kokea rakkautta.
Luv u.