torstai 30. syyskuuta 2010

Kuin kala vedessä

Hassua, ajattelin tätä aihetta ajellessani töistä kotiin. Näin siis sellaisen kala-merkin erään auton takaluukussa. Tiedättehän sellaisen kromisen. Olen antanut itseni ymmärtää että tuo on jonkinlainen kristittyjen merkki.

En tiedä mikä sen sanoma yrittää olla. Haluavatko jotkut kristityt kertoa toisille ihmisille olevansa kristittyjä, vai haluavatko he muistuttaa uskonasioista muita. Huunous. Se huu on kyllä viisas.

No joo, siis ajatukseni pyörivät tämän inter-verkon, (intervepin, internetin, votever) ympärillä ja mietin kuinka nuo kalat ja verkko ovat hauska 'sattuma'. Muistattehan Jeesuksen tarinan kalastajista.
No, itse en muista, joten googlaan tähän väliin.

Oolrait, siis tässä ortodoksien sivuilta hieman evankeliumia.
Eli lyhykäisesti verkot piti Jeesuksen mukaan heittää syvään veteen ja siellä tuli iso kalasaalis.
No joo, eipä kummoista tuossa. Siis jos tuon kääntää nykykielelle, verkolla saavuttaa paljon ihmisiä.
Mutta jos jatketaan hieman tätä ajatusleikkiä ihmiskaloista.
Mitä tapahtuu kalalle kun se nostetaan maalle? Onko sen onni olla vedessä vai maalla? No tässä tapauksessahan luulisin että kala on mieluummin vedessä kuin maalla, jos ei yhtäkkiä kehitä kykyä hengittää ja liikkua maalla.

Turhaudun kun en saa tähän mitään pointtia.
Itseasiassa olen uskossa, enkä millään tavalla halua olla tällainen vastarannankiiski. *Sanoo täällä itsekseen HAH mutta ei naurata* Mutta tällä hetkellä tuo kalatmaalle-juttu on jotenkin epäyhteensopiva, 'sisäisen totuuteni' kanssa. Jokin ei vain sovi kuvaan.
Olenko mieluummin 'kala vedessä', kuin 'kala kuivalla maalla'?

lauantai 25. syyskuuta 2010

Hyvästä tahdosta


Nopee copypaste muistiinpano:
HYVÄ TAHTO:
Ei ole maailmassa eikä yleensä myöskään sen ulkopuolella mahdollista ajatella mitään muut, mitä voitaisiin pitää hyvänä ilman rajoitusta, kuin yksin hyvä tahto. Ymmärrys, älykkyys, arvostelukyky ja muut hengen taitolajit, miten niitä nimitettäneenkin, tahi rohkeus, päättäväisyys ja kestävyys aikeissa, nuo temperamentin ominaisuudet ovat epäilemättä monessa suhteessa hyviä ja toivottavia; mutta ne voivat myös vaikuttaa hyvin pahasti ja vahingollisesti, jos tahto, jonka on käytettävä näitä luonteen lahjoja ja jonka ominaista laatua sen tähden sanotaan luonteeksi, ei ole hyvä. Onnen lahjojen laita on sama. Valta, rikkaus, kunnia, vieläpä terveys ja yleinen hyvinvointi ja tyytyväisyys oloonsa, jota sanotaan onnellisuudeksi, aiheuttavat uskallusta ja sen tähden usein myös ylimielisyyttä, ellei ole hyvää tahtoa, joka ohjaa niiden vaikutusta mielenlaatuun ja siten koko toiminnan perustetta sekä tekee sen yleisesti tarkoituksenmukaiseksi; sitä paitsi ymmärtäväinen, puolueeton havainnontekijä ei voi koskaan tuntea mieltymystä nähdessään olennon, jota ei kaunista mikään puhtaan ja hyvän tahdon piirre, häiriintymättömästi menestyvän, niin että hyvä tahto näyttää siis olevan vieläpä onnellisena olemisen kelpoisuuden ehto.”  
Kant: Tapojen metafysiikan perustus, 1990, sivu 76 teoksessa Salomaa (toim.) Kantin siveysopilliset pääteokset, JUVA:WSOY

perjantai 24. syyskuuta 2010

Olet mitä ajattelet

Olet mitä ajattelet

"Valitse tarkkaan mitä ajattelet, sillä ajatuksesi muodostuvat sanoiksi.
Valitse tarkkaan mitä sanot, sillä sanasi muuttuvat teoiksi.
Valitse tarkkaan mitä teet, sillä tekosi muuttuvat tavoiksi.
Valitse tarkkaan tapasi, sillä niistä muodostuu kohtalosi."

Kiitos Sirpa, olet rakas.

Ärsytystä

Pitänee avata itselleni hieman tuota markkinoinnin aiheuttamaa kammottavaa kutina-ärsytystä. Kaikenlainen kaupallinen ajatus, joka vilahtaa näköpiiriini, saa samanlaisen tylyn tuomion.
Osta, markkinoi, hyödy. Voihan ällötys.
 
Sisältö ratkaisee.
Sisällöllä on merkitystä. Ajatuksella. (Tuotteella?)

Sanotaan että hyvä tuote myy itse itsensä. Se tietenkin edellyttää että sen laittaa ensiksikin myyntiin.

Ajatuksien tuotteistaminen, saako enää KAMMOTTAVAMPAA yhdistelmää sanoista aikaiseksi?
Ajatukset luovat identiteetin. Voiko identiteetin tuotteistaa?
Ja MIKSI joku haluaisi niin tehdä?

Brändäys

Katleena kirjoittaa blogissaan eioototta muunmuassa henkilöbrändäyksestä.
Häneltä ilmestynee kirja aiheesta piakkoin.

Saan puistatuksia aiheesta henkilöbrändäys.
Ihan vain siitä syystä että siinä mielestäni yritetään keinotekoisesti markkinoida henkilöä.
Tuossa edellisessä lauseessa jo kaksi puistattavaa sanaa, keinotekoinen ja markkinointi.

Mielestänii henkilöbrändäys on kuin myisi eritoten tuoretta kalaa. Tai huippuyliopistoa.
Alleviivaamalla jotain tiettyä omininaisuutta saakin aikaan epäilyksen sen todenperäisyydestä.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Rehellisyys

"Rehellisyys maan perii".
Kaikkihan muistavat Annelin ja hänen kykynsä puhua totta. "Puhun niin totta kuin osaan". No joo. Ihan hyvä. Jotain kehitettävää siis voi siis olla osaamistasossa.
"Olen yrittänyt puhua mahdollisimman totta".  Tämä sisältää jo kaksi mahdollista sudenkuoppaa, yrittänyt, ja tuo mahdollisimman.
Aloitetaan yrittämisestä. Ei ole yritystä, on vain onnistumisia ja epäonnistumisia. Ja me positiivisesti ajattelevat osaamme kääntää myös epäonnistumiset onnistuneiksi erehdyksiksi. Eikö vain.
Entä tuo mahdollisimman sana? Herää kysymys, onko jokin estänyt puhumasta totta.

NLP:tä tuntevat varmasti osaavat esimerkiksi tulkita ihmisten käyttämistä sanoista heidän 'tilaansa'. Käytettyjä sanoja vaihtamalla voidaan myös vaihtaa myös tilaa eli kokemusta. Mutta se onkin jo toinen juttu.

On parempi puhua totta ja myöntää virheensä.
Mokasin. End of story.

Toivo

Opiskelijoilla, itsellänikin aikoinaan, on yleensä tiukkaa rahasta. Mutta kuitenkin tulevaisuudessa siintää jo mielikuva unelmatyöstä ja isosta palkasta, jolla haaveita voisi toteuttaa. On siis toivoa paremmasta.
Itse toivon lähes kertaalleen heittäneenä tiedän omakohtaisesti, kuinka tärkeää unelmat ja toivo paremmasta, ovat hyvinvoinnille. Onnellisuudelle.
Toivossa on hyvä elää, sanotaan.
Kokeilkaapa elää ilman sitä.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Tiedotuspaniikki

Jeps, nyt siis on otsikoissa kuinka pandemia sai aikaan paniikin. Ehkä tehtiin turhan suuria toimia. Kuka tietää.
Kuitenkin tässä tulin yhdistelleeksi, kuinka uutistenlukija kertoo kuinka tähän tautiin tulee mahdollisesti kuolemaan miljoonia, mahdollisesti kymmeniä miljoonia ihmisiä. Itseeni ainakin iski paniikki. Tämä siis silloin kun oli lintuinfluenssa. Sarssissa oli sama. Sikaflunssa ei enää aiheuttanut suurempia värinöitä. Otimme kuitenkin koko perhe rokotteet kun ne saatiin. Ja käsidesiä tuli ostettua. Ovat vieläkin tuolla kaapissa. Eli olihan se aikamoista 'paniikkia'.
No joo, asiaan. En jaksa nyt edes kirjoittaa kuka hyötyy jne. Kyllä te tiedätte.

Olimme keväällä Linnanmäellä kun siellä oli se 'joukkotappelu'. Tiedotus ei siis toiminut. Mikä on oikeastaan ihan hyvä. Mitä olisi tapahtunut jos siis 'tilanteesta' olisi 'kunnolla' tiedotettu. Paniikki. Ihmisiä olisi mahdollisesti tallautunut sisäänkäynneillä. Huunous. Hyvä näin.

Onnellisuudesta

Onnellisuuskin on nykyään niin suhteellista. (Vaikka olen sitä mieltä ettei sen sitä tarvitsisi olla)
Jos tiedän että kaikki maailman ihmiset ovat työttömiä ja saavat leipänsä leipäjonosta, voi olla, että tulen onnelliseksi kun saan tehdä itse oman leipäni, jos sen itse haluaisin tehdä. Tai vaikka saan työpaikan, jos sitä haluan.
Onnellisuus tuleekin siis siitä että saan mitä haluan. Olen vapaa tekemään mitä haluan. Onko siis näin?

Olenko TODELLA valinnut ITSE mitä haluan. Onko MINUN haluni istua 8-16 tietokoneella naputtelemassa? Kuka siis haluaa oikeasti tehdä työtä, josta ei pidä. Tekeekö se onnelliseksi?
Jokaisen täytyy omalla kohdallaan miettiä mitä HALUAA, mikä tekee onnelliseksi. Raha on yleensä väline, saavuttaakseen sen mitä haluaa. Raha ei tee onnelliseksi, yleensä. Se voi tehdä miten sitä käyttää, ainakin joksikin aikaa.
Eikö ole kamala kulkea kaupassa ja katsella tavaroita ja toistaa itselleen: Tuohon ei ole varaa.. eikä tuohon.. Miten tuollainen tekee ketään onnelliseksi? Itse kuljen kaupassa ja mietin mitä haluaisin. Käytän paljon rahaa noin niinkuin mielessäni. Elän yltäkylläisyydessä enkä puuttessa. Ja minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Tämä saattaa kuulostaa aika hurjalta joillekin, mutta olkoon.

Toinen juttu on sitten siinä, että haluaa sen mitä saa.

Rakasta itseäsi

Tässä taasen törmäsin oletukseen että on itsekästä elää itselleen. Onko todella?
Kenelle se elämä pitäisi oikein elää jos ei itselleen?
Sanotaan että elämme toisiamme varten. Totta toinen puoli. Unohtuu vain sanoa että ensisijaisesti elämme itsellemme. Jeesus sanoo:
"Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi." Kuinka paljon rakastat itseäsi? Niin.
Kuinka paljon?

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Vakka ja kansi -pariutuminen

Niin siis se sanonta 'vakka kantensa valitsee'. Aihe on siis pariutuminen ja feminiinisyys ja maskuliinisuus.
Kipinän sain aiheelle kun kuulin radiosta aiheesta.

Testosteroni ja estrogeeni. Sukupuolihormonit.
Voitte varmasti helposti kuvitella kuinka testosteronia uhkuva bodarimies ja hmm.. kovin naisellisilla ulkoisilla piirteillä varstettu uhkea nainen sopivat varmastikin yhteen, ainakin noin niinkuin ulkoisesti tarkasteltuna.

Testosteroni ja estrogeeni eivät kuitenkaan pelkästään määrittele feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. On myös ominaisuuksia jotka eivät mielestäni määrittäydy noiden sukupuolihormoonien määrällä. Esimerkiksi tuo testosteronia uhkuva bodarimies voi melko hyvinkin rakastaa runoutta. Ja mitäpä, jos vaikka tuo uhkea nainen pitää moottoripyörien rassaamisesta.
No, siis pointti on se, että maskuliinisina ja feminiinisinä pidettyjä piirteitä on monenlaisia ja vakka todellakin valitsee kantensa. Toivottavasti sopivan sellaisen.
Myös mies voi olla niin sanotusti 'painopisteeltään' feminiinisempi, ja nainen 'painotukseltaan' maskuliininen. Tämä selittää hyvinkin mielestäni miesparit ja naisparit. Ja käsittääkseni androgyyni ihminen on saavuttanut jonkinasteisen tasapainon näiden kahden, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden, väliltä.
Vanhemmiten naisten estrogeenitaso laskee, ja siis testosteronipitoisuus nousee. Miehillä taas käy toisinpäin. Naiset saattavat vanhemmiten muuttua jopa agressiivisiksi, miehistä voi tulla taas kovin 'pehmoja'. Tässä lohdutus niille joiden miehet 'eivät puhu eivätkä pussaa'. Toivoa siis on.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Ole paras, mitä tahansa oletkin

Tämä runo ajattelutti ja kosketti jo nuorena:

"Jollet voi olla mänty kukkulan laella, ole pensas laaksossa. 
Mutta ole paras pensas puron varrella. 
Ole pensas, jos et voi olla puu. 
Jollet voi olla aurinko, ole tähti. 
Et siis koon avulla voita tai häviä. 
Ole paras, mitä tahansa oletkin"
~Tuntematon

Monelle varmasti tulee mieleen, että männyllä kukkulan laella olisi parempi paikka tai olot, kuin pensaalla laaksossa. Oikeasti paikalla, asemalla, roolilla ei ole merkitystä. Kunhan olet paras mikä oletkin. 
Minä olen paras itseni, sinä paras sinä.