torstai 26. elokuuta 2010

D-vitamiini ja auringonvalo

Tänä kesänä en käyttänyt aurinkovoidetta alkukesän jälkeen.
En ole palanut vaikka olen ollut ulkoilmakonserteissa mahtavassa auringonpaisteessa keskipäivästä iltaan. Olin viikon Italiassa ja en laittanut voidetta, rusketuin, en palanut. Toki suojaan itseni tarvittaessa hatuin ja huivein.

Tässä kesällä silmiini osui tutkimus jonka mukaan jokin aine aurinkovoiteessa aiheutti ihosyöpää.
Olen kiitollinen ettei lapsuudessani 70-luvulla käytetty aurinkovoiteita. Varsinkin herkälle palaneelle iholle ei mielestäni kemikaaleja kannattaisi laittaa. Natural news-sivuilla on hyvä video aiheesta.

On hyvä olla tietoinen minkä määrän auringonvaloa iho kestää. Itselläni alkukesästä iho ei kestä olla pitkään auringossa, loppukesästä voin oleskella jo pidempään ilman suojaa.
Ihanaa kun voi nautiskella auringosta ja saada D-vitamiinia talveksi varastoon.

Nihilismistä ja luvista

Nihilismi, sana juontaa sanasta nihil, eli ei mitään latinaksi.
Itse yhdistän nihilismin ennenkaikkea tällähetkellä virkamiehiin, jotka innokkaasti noudattavat ja toteuttavat yhteiskunnan säätämiä sääntöjä ilman etiikan ja moraalin tai järjen sanavaltaa.
Tässä olen törmännyt monesti ilmiöön, joka on luvan kyseleminen, jos jonkinmoisen tekemisen yhteydessä.
Ajattelin että olisipa kiva pitää kanoja tai/ja riikinkukkoja. Menin kertomaan tästä työtovereilleni. Ensimmäiset kommentit olivat: "Siihen pitää olla varmasti lupa."

Tämä aina jaksaa hymyilyttää. :) Kun esittelen uuden ajatuksen, ovat reaktiot yleensä tätä: "Sen on varmasti jo joku jossain tutkinut" ja kaivetaan vaikka kiven alta joku syy miksi jotain EI voi toteuttaa. Kun tämä energia suunnattaisiin siihen miten joku VOIDAAN toteuttaa, olisi asia jo edennyt huomattavasti. Lopuksi joku vielä kyselee lupien perään.
Suomi on kovin nihilistinen yhteiskunta, tässä kesällähän törmäsimme virkamiesten innokkaaseen toimintaan, jossa lasten kesäkioski saatiin kiinni heidän toimestaan.
Tässä eräs aamu Stina Toljander kertoi aamu-TV:ssä että aikoi pitää 'alkeellista' aikuistenleiriä, jossa itse tehtäisiin lämpö nuotiolla, vessana olisi ollut huussi ja vesi olisi ollut kantovettä. No, ei onnistunut. Vakuutusasiamies puuttui asiaan.

Olemme antaneet oman valtamme ulos, ottakaamme se takasin.
Järjenkäyttökin on luvanvaraista. Kirjoita se itsellesi.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Rokotuksia ja neuvolaa

Kannanpa korteni kekoon tässäkin asiassa. Leila lepotuolissaan oli käynyt neuvolassa poikansa kanssa, ja sain aiheeseen liittyviä ajatuksia minäkin. Ja nyt kun on tämä sikainfluenssarokotus-narkolepsiapaniikki päällä.
Joo, siis aiheeseen. Tuo neuvolajärjestelmämme on luotu sodan jälkeisinä aikoina ja no, kuinka tämän nyt kauniisti ilmaisisi, on nähnyt parhaaksi jäädäkin sinne.
Itse en ole kokenut neuvolajärjestelmäämme perhettä tukevaksi, en edes raskausaikana. Stressiä tuli jos eivät hemoglobiiniarvot ole tarpeeksi ylhäällä. Huh. Ihan hyvä että arvoja seurataan, mutta olisi mahtavaa jos meillä olisi valinnan varaa siinä miten asiat toteutetaan. 

Neuvolassakäynnit ovat pakkopullaa ensihuuman haihduttua. Olen kuullut, että perheet joilla on oikeasti ongelmia, esimerkiksi ruoka-aineallergioita, eivät saa apua neuvolasta, vaan heidän ongelmiaan jopa vähätellään. Saati sitten jos et halua rokotuttaa lastasi kuten Leila, niin johan on meno. Puuttuu vielä vain sosiaaliviranomainen joka huostaanottaisi lapsesi jos et rokotuta lastasi, tai vielä 'pahempaa': Käytä häntä lainkaan neuvolassa! Sellaiseen ratkaisuun on päätynyt esimerkiksi keramiikkaopettajani.  
Itselläni on viittävuotta lähestyvä tytär, ja mietin jo nyt tuota seuraavaa käyntiä. Pitää osata R-äänne viimeistään viisivuotiaana, muuten joutuu/pääsee käymään terapiassa. Pitää 4-vuotiaana osata leikata ympyrä. Huhhuh. Lapset eivät saa kehittyä omaa tahtiaan, vanhemien havaintoja ei huomioida tai kuunnella/uskota. Esimerkiksi kun lapseni ei suostunut puhumaan ulkomaalaissyntyiselle mieslääkärille kolmivuotisneuvolassa sen viiden minuutin aikana kun häntä näimme, hän käski meitä tulemaan kahden kuukauden päästä uudelleen. Ei vaikka lapsi pulputti neuvolan aulassa leluille ja minulle minkä ehti, kun huoneesta päästiin. Koputin lääkärin ovelle, mutta ei. Uudestaan olisi tultava. No, eipä tullut mentyä. Neljävuotisneuvola meni taasen ihan hienosti, johtui kylläkin siitä että oma ihana neuvolatätimme oli paikalla. 

Olisi aika perustaa yksityinen, pehmeiden arvojen luotsaama, perhetukipiiri, jossa terveydenhoitaja/lääkäri tekisi kotikäyntejä ja toimittaisi ehkä tarvittavat näytteet laboratorioon. Opastaisi ja neuvoisi jos tarvetta tulee. Haaveillahan kannattaa aina. :)

lauantai 21. elokuuta 2010

Serotoniinia ja hyviä tekoja

En voinut olla tarttumatta aiheeseen, Itkupilli kirjoitti blogissaan Wayne Dyerin luennosta jolla kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan serotoniini sekä immuunisuoja-arvot kohoavat kun tehdään hyvä teko. Arvot kohoavat sekä tekijällä, kohteella että ihmisellä joka seuraa tuota tekoa.
Tämä on mahtavaa! Jo pelkkä hymyily toiselle on hyvä teko! Ihanaa!

perjantai 20. elokuuta 2010

Kuolemasta

Kuolema on kiehtonut minua. Lähes aina. Ja pelottanut. Siis se omani.
Italiassa, Frassasin tippukiviluolassa Damokleen miekaksi kutsuttu seitsenmetrinen tippukivi roikkui kaukana yläpuolellani. Tarinan mukaan siis Damoklee, palvelija, kadehti onnekasta isäntäänsä, Dionysiosta. Dionysios järjesti Demokleen kunniaksi juhlat, joissa Demoklee sai kunniapaikan. Kunniapaikan yllä kuitenkin roikkui hevosen jouhen varassa terävä ja painava miekka. Kun Demoklee huomasi miekan oli häneltä juhlat pilalla, koska hän pelkäsi niin.
Niin. Itse olen tullut siihen tulokseen että tuo miekka, kuolema, saa juhlat todella tuntumaan. Jokainen  hetki voi olla viimeinen. Kaikki irti, kuten sanotaan. Joku viisas on sanonut että kuolema on elämän paras keksintö. Juhlitaan siis sitä. Jos ei muuta keksitä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Koulusta, elämästä, sydämen tehtävästä

Lauri Järvilehdon kirjoitus ajattelun ammattilainen blogissa innosti minua kirjoittamaan tästä aiheesta, nyt kun siis 60 tuhatta koululaista aloittaa opintiensä.
Koulun tehtävä on antaa perustaidot kuten luku-, kirjoitus- ja laskentataidot jotta mahdollistetaan jatko-oppiminen. Peruskoulu onnistuu tässä mielestäni erittäin hyvin. Lisäksi lapset saavat oppia toimimaan ryhmässä ja oppivat aikatauluja sekä, ikävä kyllä, luokittamista ja arvostelua.
Eräällä Afrikan heimolla on ihana päämäärä heimonsa jäsenille: Jokaisen tulisi löytää sydämen tehtävänsä. Tehdä siis mitä haluaa ja mihin on intohimo. Tehdä sitä mistä pitää ja pitää siitä mitä tekee. Applen Steve Jobs piti tästä aiheesta mahtavan puheen Stanfordin yliopiston valmistuneille 2005. Connecting the dots.
Koskaan ei voi tietää etukäteen mitkä opitut taidot ovat oleellisia. Opiskele siis sitä mitä tahdot opiskella. Sitä mikä kiinnostaa, sitä mihin on sydämen palo. Jos ei tiedä mikä kiinnostaa, kannattaa opiskella kaikkea. Opiskelua voi olla myös 'vuorovaikutustaitojen kehitys' eli suomeksi juttelu. Samalla kun keskustellaan, yleensä vaihdetaan ajatuksia, mikä on mahtavan hedelmällistä toisinaan.
Ei opiskeluun tarvita koulua, voi löytää joku jolla on taito ja oppia häneltä. Oppia voi myös monella tapaa, itse olen kovin käytäntöhenkinen oppija. Tarina kertoo, että aikoinaan kun tarvittiin merenkulkuun kronometriä, siis laitetta jolla voidaan mitata sijainti, Britannian hallitus julisti kilpailun aiheesta ja voittaja oli kelloseppä joka oli nukkunut pienenä kello tyynynsä alla jotta ei myöhästyisi koulusta ja siten oppinut kellon äänestä kellon toiminnan ja lopulta opiskellut kellosepän taidot. Hän oli siis kellon käyntiäänestä opiskellut kellon rakenteen.
Hyvä koulumenestys ei takaa menestystä elämässä. Onni ei tule välttämättä opiskelemalla sitä mitä joku muu tahtoo sinun oppivan. Pitää löytää se oma sydämen tehtävä.

maanantai 9. elokuuta 2010

Oma talo

IIIIhanaa. Meillon oma talo nyt. Punainen unelma. Keskiviikkona kirjoitettiin kauppakirjat ja nyt on päivät vierähtäneet talolla. Talo on Porvoossa, alkuperäinen osa on 20-luvulta ja laajennus. Talo ei ole vielä valmis, alakerta on jo pinnoitusvaiheessa, yläkerta villoituksessa. Savusaunakin löytyy ja kaikkea ihanaa. Tämä tykkää niin kovasti. Ja naapuritkin on ihania.
Tytärkin on niin innoissaan että jatkuvasti selittää mihin hänen sänkynsä tulee ja mihin hyllyt ja lelulaatikot. Suloinen. On paklannut ja maalannut minun kanssani innokkaasti.