Oikeuden päätökset näkyviin

Onneksi Tuija Brax lausunnollaan, (jossa haluaisi tuomioistuinten määrää vähennettäväksi), muistutti minua tästä aiheesta josta haluan kirjoittaa.
Haluaisin oikeuden päätökset nettiin. Siis ne julkiset päätökset. Nyt siis päätökset saa oikeudesta hakemalla. Miettikää! Denken Sie!
Tässä taannoin k(a)uppalehdessä oli juttu ikkunayrittäjästä joka oli melkein konkurssin partaalla siitä syystä että toinen yrittäjä oli reklamoinut hänen toimittamistaan ikkunoista (niiden harmaantumisen vuoksi) ja vaati uusia ikkunoita. Koko ikkunayrityksen toiminta jäädytettiin oikeudenpäätöksellä, iso tilaus Venäjälle peruuntui. En muista kaikkia yksityiskohtia. Reklamoitu summa oli siis mitätön ja varojen jäädytys äärimmäinen a liioiteltu toimenpide. Noin niinkuin yksinkertaistettuna.
Lopulta oikeustaistoissa kaikki kääntyi hyvin ikkunayrittäjälle, mutta ISO vahinko oli jo tapahtunut ja terveyskin melkein mennyt.
Tämä kirjoitus herätti minussa oikeudentuntoisena ihmisenä kiivastumista kyseiseen reklamaation tehneeseen yrittäjään ja koska kyseisessä kirjoituksessa ei reklamoinnin tehneen yrittäjän nimeä taikka yritystä oltu mainittu yritin paikallistaa googlea apunani käyttäen missä tuo käräjäoikeuden päätös majailisi. No tutkimukseni johtivat Kauhajoen käräjäoikeudelle.
Sen enempää ei siis selvinnyt, koska nuo päätökset eivät ole netissä.
Työtoverini sitten valaisi minua aiheesta että nuo päätökset saa kyseisestä käräjäoikeudesta. Maksutta voi käydä kansliassa lukemassa. Tai voi tilata maksua vastaan. Julkisetkin siis. MITÄ? Miksi ihmeessä?

Jos siis on julkinen päätös oikeudelta niin eikö olisi kuitenkin kaikkien etujen mukaista jos nuo päätökset olisivat oikeastikin julkisia eivätkä vain Kauhajoen käräjäoikeuden talolla tarkasteltavina virka-aikaan.
Tai vaikka tiistaisin 11.15-11.30.
Tai kerran tuhannessa vuodessa ja silloinkin vain jos pakkasta on 20 grammaa.

Ennen maine oli varjeltava asia ihan ihmisen itsensä toimesta. Nyt voi ihan vapaasti käydä aiheettomia tai aiheellisia oikeuksia ja kukaan ei tiedä mitä puuhaat jos ei ole tarpeeksi kiinnostunut.

Itse olisin halunnut tietää kuka yrittäjä voi olla toiselle yrittäjälle tuollainen susi.
Osaisin varoa kyseistä yrittäjää. Nyt olen tietämätön. Vaikkakaan en autuaan.

Teetä ja sympatiaa

Tiesittekös muuten että vuoden vankilapaikka suomessa maksaa 50 000 € vuodessa? Minulle tuo oli uutta.
Olen järkyttynyt. Ja vihainen. Vaikka eihän se mitään auta että olen.
Taidan perustaa vankilan. Jokaisesta vangista saan 45 000€ ja varmasti pidän huolen että tulevat uudestaan. Voisin antaa asiakkailleni vaikka vuodesta 20 000 € ja itse pitää loput. Itse asiassa voisin ulkoistaa vankilani jonnekin lämpimään ja halpaan maahan. Antaisin terapiaa.

Marginaalista elämää

Huh huh, että pistää todella minut rajoilleni tuo KD:n touhu.

Lainaus Hesarista:
"Viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä selvensi kristillisdemokraattista ajattelua Keskisuomalaisessa 9. heinäkuuta. Koska Pride-kulkue hänen mielestään "on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan", kaasuiskun uhrit olivat itse syypäitä siihen, että perinteisten arvojen puolustajat äityivät käyttämään väkivaltaa."Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan", Maanselkä opasti."

Tuosta Asmo Maaselän kommentista on pääteltävissä että enemmistön arvot ovat 'perinteisiä' arvoja. Itse en kuulu marginaaliin johon hän viittaa, mutta vaikka elän 'perinteisessä' parisuhteessa ei se tarkoita että puollan 'perinteisiä' arvoja.
Hurja olettaa että enemmistö kansasta, eli valtakulttuuri, vastustaisi tätä niin sanottua marginaaliryhmää.

Taitavat itse edustaa marginaalia nuo KD:t.

Aurinkoista

Aamulla kurkkasin ulos ikkunasta ja siellä paistoi AURINKO!
Mahtavaa!! Ja pakkastakaan ei ollut kuin viitisen astetta. Upea keli tehdä vaikka mitä.

No, minä sitten juopaisin kupin teetä ja suuntasin töihin.. :) Heh, heh.

Ihan kiva kuitenkin että on vielä töitä näinä aikoina.

Katsoin tuossa jokin aika sitten BBC:n dokkarin, jossa englantilaisia nuoria laitettiin töihin tonnikalatehtaalle ja aiemmin toiset nuoret olivat Intiassa valmistamassa vaatteita. Hirveissä oloissa ja pienellä palkalla, jos tarvitsee mainita. Riistämistä siis. Orjatyötä. Pakkohan jossain vaiheessa on elintasoerojen tasaannuttava täällä maapallolla.

Olenkin miettinyt tässä josko pitäisi ostaa jostain maaseudulta pieni maatila, kun kaikki tuotanto siirtyy halpamaihin.
Kansalla ei ole lopulta varaa maksaa tarvitsemistaan asioita, kun ei ole töitä kuin joillekin.

Silloin olisi ehkä hyvä olla vähän maata jota viljellä ja puuta tulisijaan. Kenties.