maanantai 20. syyskuuta 2010

Onnellisuudesta

Onnellisuuskin on nykyään niin suhteellista. (Vaikka olen sitä mieltä ettei sen sitä tarvitsisi olla)
Jos tiedän että kaikki maailman ihmiset ovat työttömiä ja saavat leipänsä leipäjonosta, voi olla, että tulen onnelliseksi kun saan tehdä itse oman leipäni, jos sen itse haluaisin tehdä. Tai vaikka saan työpaikan, jos sitä haluan.
Onnellisuus tuleekin siis siitä että saan mitä haluan. Olen vapaa tekemään mitä haluan. Onko siis näin?

Olenko TODELLA valinnut ITSE mitä haluan. Onko MINUN haluni istua 8-16 tietokoneella naputtelemassa? Kuka siis haluaa oikeasti tehdä työtä, josta ei pidä. Tekeekö se onnelliseksi?
Jokaisen täytyy omalla kohdallaan miettiä mitä HALUAA, mikä tekee onnelliseksi. Raha on yleensä väline, saavuttaakseen sen mitä haluaa. Raha ei tee onnelliseksi, yleensä. Se voi tehdä miten sitä käyttää, ainakin joksikin aikaa.
Eikö ole kamala kulkea kaupassa ja katsella tavaroita ja toistaa itselleen: Tuohon ei ole varaa.. eikä tuohon.. Miten tuollainen tekee ketään onnelliseksi? Itse kuljen kaupassa ja mietin mitä haluaisin. Käytän paljon rahaa noin niinkuin mielessäni. Elän yltäkylläisyydessä enkä puuttessa. Ja minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Tämä saattaa kuulostaa aika hurjalta joillekin, mutta olkoon.

Toinen juttu on sitten siinä, että haluaa sen mitä saa.

Ei kommentteja: