Kuolema on kiehtonut minua. Lähes aina. Ja pelottanut. Siis se omani.
Italiassa, Frassasin tippukiviluolassa Damokleen miekaksi kutsuttu seitsenmetrinen tippukivi roikkui kaukana yläpuolellani. Tarinan mukaan siis Damoklee, palvelija, kadehti onnekasta isäntäänsä, Dionysiosta. Dionysios järjesti Demokleen kunniaksi juhlat, joissa Demoklee sai kunniapaikan. Kunniapaikan yllä kuitenkin roikkui hevosen jouhen varassa terävä ja painava miekka. Kun Demoklee huomasi miekan oli häneltä juhlat pilalla, koska hän pelkäsi niin.
Niin. Itse olen tullut siihen tulokseen että tuo miekka, kuolema, saa juhlat todella tuntumaan. Jokainen hetki voi olla viimeinen. Kaikki irti, kuten sanotaan. Joku viisas on sanonut että kuolema on elämän paras keksintö. Juhlitaan siis sitä. Jos ei muuta keksitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti