Onnellisuuskin on nykyään niin suhteellista. (Vaikka olen sitä mieltä ettei sen sitä tarvitsisi olla)
Jos tiedän että kaikki maailman ihmiset ovat työttömiä ja saavat leipänsä leipäjonosta, voi olla, että tulen onnelliseksi kun saan tehdä itse oman leipäni, jos sen itse haluaisin tehdä. Tai vaikka saan työpaikan, jos sitä haluan.
Onnellisuus tuleekin siis siitä että saan mitä haluan. Olen vapaa tekemään mitä haluan. Onko siis näin?
Olenko TODELLA valinnut ITSE mitä haluan. Onko MINUN haluni istua 8-16 tietokoneella naputtelemassa? Kuka siis haluaa oikeasti tehdä työtä, josta ei pidä. Tekeekö se onnelliseksi?
Jokaisen täytyy omalla kohdallaan miettiä mitä HALUAA, mikä tekee onnelliseksi. Raha on yleensä väline, saavuttaakseen sen mitä haluaa. Raha ei tee onnelliseksi, yleensä. Se voi tehdä miten sitä käyttää, ainakin joksikin aikaa.
Eikö ole kamala kulkea kaupassa ja katsella tavaroita ja toistaa itselleen: Tuohon ei ole varaa.. eikä tuohon.. Miten tuollainen tekee ketään onnelliseksi? Itse kuljen kaupassa ja mietin mitä haluaisin. Käytän paljon rahaa noin niinkuin mielessäni. Elän yltäkylläisyydessä enkä puuttessa. Ja minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Tämä saattaa kuulostaa aika hurjalta joillekin, mutta olkoon.
Toinen juttu on sitten siinä, että haluaa sen mitä saa.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Rakasta itseäsi
Tässä taasen törmäsin oletukseen että on itsekästä elää itselleen. Onko todella?
Kenelle se elämä pitäisi oikein elää jos ei itselleen?
Sanotaan että elämme toisiamme varten. Totta toinen puoli. Unohtuu vain sanoa että ensisijaisesti elämme itsellemme. Jeesus sanoo:
"Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi." Kuinka paljon rakastat itseäsi? Niin.
Kuinka paljon?
Kenelle se elämä pitäisi oikein elää jos ei itselleen?
Sanotaan että elämme toisiamme varten. Totta toinen puoli. Unohtuu vain sanoa että ensisijaisesti elämme itsellemme. Jeesus sanoo:
"Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi." Kuinka paljon rakastat itseäsi? Niin.
Kuinka paljon?
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Vakka ja kansi -pariutuminen
Niin siis se sanonta 'vakka kantensa valitsee'. Aihe on siis pariutuminen ja feminiinisyys ja maskuliinisuus.
Kipinän sain aiheelle kun kuulin radiosta aiheesta.
Testosteroni ja estrogeeni. Sukupuolihormonit.
Voitte varmasti helposti kuvitella kuinka testosteronia uhkuva bodarimies ja hmm.. kovin naisellisilla ulkoisilla piirteillä varstettu uhkea nainen sopivat varmastikin yhteen, ainakin noin niinkuin ulkoisesti tarkasteltuna.
Testosteroni ja estrogeeni eivät kuitenkaan pelkästään määrittele feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. On myös ominaisuuksia jotka eivät mielestäni määrittäydy noiden sukupuolihormoonien määrällä. Esimerkiksi tuo testosteronia uhkuva bodarimies voi melko hyvinkin rakastaa runoutta. Ja mitäpä, jos vaikka tuo uhkea nainen pitää moottoripyörien rassaamisesta.
No, siis pointti on se, että maskuliinisina ja feminiinisinä pidettyjä piirteitä on monenlaisia ja vakka todellakin valitsee kantensa. Toivottavasti sopivan sellaisen.
Myös mies voi olla niin sanotusti 'painopisteeltään' feminiinisempi, ja nainen 'painotukseltaan' maskuliininen. Tämä selittää hyvinkin mielestäni miesparit ja naisparit. Ja käsittääkseni androgyyni ihminen on saavuttanut jonkinasteisen tasapainon näiden kahden, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden, väliltä.
Vanhemmiten naisten estrogeenitaso laskee, ja siis testosteronipitoisuus nousee. Miehillä taas käy toisinpäin. Naiset saattavat vanhemmiten muuttua jopa agressiivisiksi, miehistä voi tulla taas kovin 'pehmoja'. Tässä lohdutus niille joiden miehet 'eivät puhu eivätkä pussaa'. Toivoa siis on.
Kipinän sain aiheelle kun kuulin radiosta aiheesta.
Testosteroni ja estrogeeni. Sukupuolihormonit.
Voitte varmasti helposti kuvitella kuinka testosteronia uhkuva bodarimies ja hmm.. kovin naisellisilla ulkoisilla piirteillä varstettu uhkea nainen sopivat varmastikin yhteen, ainakin noin niinkuin ulkoisesti tarkasteltuna.
Testosteroni ja estrogeeni eivät kuitenkaan pelkästään määrittele feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. On myös ominaisuuksia jotka eivät mielestäni määrittäydy noiden sukupuolihormoonien määrällä. Esimerkiksi tuo testosteronia uhkuva bodarimies voi melko hyvinkin rakastaa runoutta. Ja mitäpä, jos vaikka tuo uhkea nainen pitää moottoripyörien rassaamisesta.
No, siis pointti on se, että maskuliinisina ja feminiinisinä pidettyjä piirteitä on monenlaisia ja vakka todellakin valitsee kantensa. Toivottavasti sopivan sellaisen.
Myös mies voi olla niin sanotusti 'painopisteeltään' feminiinisempi, ja nainen 'painotukseltaan' maskuliininen. Tämä selittää hyvinkin mielestäni miesparit ja naisparit. Ja käsittääkseni androgyyni ihminen on saavuttanut jonkinasteisen tasapainon näiden kahden, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden, väliltä.
Vanhemmiten naisten estrogeenitaso laskee, ja siis testosteronipitoisuus nousee. Miehillä taas käy toisinpäin. Naiset saattavat vanhemmiten muuttua jopa agressiivisiksi, miehistä voi tulla taas kovin 'pehmoja'. Tässä lohdutus niille joiden miehet 'eivät puhu eivätkä pussaa'. Toivoa siis on.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Ole paras, mitä tahansa oletkin
Tämä runo ajattelutti ja kosketti jo nuorena:
"Jollet voi olla mänty kukkulan laella, ole pensas laaksossa.
Mutta ole paras pensas puron varrella.
Ole pensas, jos et voi olla puu.
Jollet voi olla aurinko, ole tähti.
Et siis koon avulla voita tai häviä.
Ole paras, mitä tahansa oletkin"
~Tuntematon
Monelle varmasti tulee mieleen, että männyllä kukkulan laella olisi parempi paikka tai olot, kuin pensaalla laaksossa. Oikeasti paikalla, asemalla, roolilla ei ole merkitystä. Kunhan olet paras mikä oletkin.
Minä olen paras itseni, sinä paras sinä.
torstai 26. elokuuta 2010
D-vitamiini ja auringonvalo
Tänä kesänä en käyttänyt aurinkovoidetta alkukesän jälkeen.
En ole palanut vaikka olen ollut ulkoilmakonserteissa mahtavassa auringonpaisteessa keskipäivästä iltaan. Olin viikon Italiassa ja en laittanut voidetta, rusketuin, en palanut. Toki suojaan itseni tarvittaessa hatuin ja huivein.
Tässä kesällä silmiini osui tutkimus jonka mukaan jokin aine aurinkovoiteessa aiheutti ihosyöpää.
Olen kiitollinen ettei lapsuudessani 70-luvulla käytetty aurinkovoiteita. Varsinkin herkälle palaneelle iholle ei mielestäni kemikaaleja kannattaisi laittaa. Natural news-sivuilla on hyvä video aiheesta.
On hyvä olla tietoinen minkä määrän auringonvaloa iho kestää. Itselläni alkukesästä iho ei kestä olla pitkään auringossa, loppukesästä voin oleskella jo pidempään ilman suojaa.
Ihanaa kun voi nautiskella auringosta ja saada D-vitamiinia talveksi varastoon.
En ole palanut vaikka olen ollut ulkoilmakonserteissa mahtavassa auringonpaisteessa keskipäivästä iltaan. Olin viikon Italiassa ja en laittanut voidetta, rusketuin, en palanut. Toki suojaan itseni tarvittaessa hatuin ja huivein.
Tässä kesällä silmiini osui tutkimus jonka mukaan jokin aine aurinkovoiteessa aiheutti ihosyöpää.
Olen kiitollinen ettei lapsuudessani 70-luvulla käytetty aurinkovoiteita. Varsinkin herkälle palaneelle iholle ei mielestäni kemikaaleja kannattaisi laittaa. Natural news-sivuilla on hyvä video aiheesta.
On hyvä olla tietoinen minkä määrän auringonvaloa iho kestää. Itselläni alkukesästä iho ei kestä olla pitkään auringossa, loppukesästä voin oleskella jo pidempään ilman suojaa.
Ihanaa kun voi nautiskella auringosta ja saada D-vitamiinia talveksi varastoon.
Nihilismistä ja luvista
Nihilismi, sana juontaa sanasta nihil, eli ei mitään latinaksi.
Itse yhdistän nihilismin ennenkaikkea tällähetkellä virkamiehiin, jotka innokkaasti noudattavat ja toteuttavat yhteiskunnan säätämiä sääntöjä ilman etiikan ja moraalin tai järjen sanavaltaa.
Tässä olen törmännyt monesti ilmiöön, joka on luvan kyseleminen, jos jonkinmoisen tekemisen yhteydessä.
Ajattelin että olisipa kiva pitää kanoja tai/ja riikinkukkoja. Menin kertomaan tästä työtovereilleni. Ensimmäiset kommentit olivat: "Siihen pitää olla varmasti lupa."
Tämä aina jaksaa hymyilyttää. :) Kun esittelen uuden ajatuksen, ovat reaktiot yleensä tätä: "Sen on varmasti jo joku jossain tutkinut" ja kaivetaan vaikka kiven alta joku syy miksi jotain EI voi toteuttaa. Kun tämä energia suunnattaisiin siihen miten joku VOIDAAN toteuttaa, olisi asia jo edennyt huomattavasti. Lopuksi joku vielä kyselee lupien perään.
Suomi on kovin nihilistinen yhteiskunta, tässä kesällähän törmäsimme virkamiesten innokkaaseen toimintaan, jossa lasten kesäkioski saatiin kiinni heidän toimestaan.
Tässä eräs aamu Stina Toljander kertoi aamu-TV:ssä että aikoi pitää 'alkeellista' aikuistenleiriä, jossa itse tehtäisiin lämpö nuotiolla, vessana olisi ollut huussi ja vesi olisi ollut kantovettä. No, ei onnistunut. Vakuutusasiamies puuttui asiaan.
Olemme antaneet oman valtamme ulos, ottakaamme se takasin.
Järjenkäyttökin on luvanvaraista. Kirjoita se itsellesi.
Itse yhdistän nihilismin ennenkaikkea tällähetkellä virkamiehiin, jotka innokkaasti noudattavat ja toteuttavat yhteiskunnan säätämiä sääntöjä ilman etiikan ja moraalin tai järjen sanavaltaa.
Tässä olen törmännyt monesti ilmiöön, joka on luvan kyseleminen, jos jonkinmoisen tekemisen yhteydessä.
Ajattelin että olisipa kiva pitää kanoja tai/ja riikinkukkoja. Menin kertomaan tästä työtovereilleni. Ensimmäiset kommentit olivat: "Siihen pitää olla varmasti lupa."
Tämä aina jaksaa hymyilyttää. :) Kun esittelen uuden ajatuksen, ovat reaktiot yleensä tätä: "Sen on varmasti jo joku jossain tutkinut" ja kaivetaan vaikka kiven alta joku syy miksi jotain EI voi toteuttaa. Kun tämä energia suunnattaisiin siihen miten joku VOIDAAN toteuttaa, olisi asia jo edennyt huomattavasti. Lopuksi joku vielä kyselee lupien perään.
Suomi on kovin nihilistinen yhteiskunta, tässä kesällähän törmäsimme virkamiesten innokkaaseen toimintaan, jossa lasten kesäkioski saatiin kiinni heidän toimestaan.
Tässä eräs aamu Stina Toljander kertoi aamu-TV:ssä että aikoi pitää 'alkeellista' aikuistenleiriä, jossa itse tehtäisiin lämpö nuotiolla, vessana olisi ollut huussi ja vesi olisi ollut kantovettä. No, ei onnistunut. Vakuutusasiamies puuttui asiaan.
Olemme antaneet oman valtamme ulos, ottakaamme se takasin.
Järjenkäyttökin on luvanvaraista. Kirjoita se itsellesi.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Rokotuksia ja neuvolaa
Kannanpa korteni kekoon tässäkin asiassa. Leila lepotuolissaan oli käynyt neuvolassa poikansa kanssa, ja sain aiheeseen liittyviä ajatuksia minäkin. Ja nyt kun on tämä sikainfluenssarokotus-narkolepsiapaniikki päällä.
Joo, siis aiheeseen. Tuo neuvolajärjestelmämme on luotu sodan jälkeisinä aikoina ja no, kuinka tämän nyt kauniisti ilmaisisi, on nähnyt parhaaksi jäädäkin sinne.
Itse en ole kokenut neuvolajärjestelmäämme perhettä tukevaksi, en edes raskausaikana. Stressiä tuli jos eivät hemoglobiiniarvot ole tarpeeksi ylhäällä. Huh. Ihan hyvä että arvoja seurataan, mutta olisi mahtavaa jos meillä olisi valinnan varaa siinä miten asiat toteutetaan.
Neuvolassakäynnit ovat pakkopullaa ensihuuman haihduttua. Olen kuullut, että perheet joilla on oikeasti ongelmia, esimerkiksi ruoka-aineallergioita, eivät saa apua neuvolasta, vaan heidän ongelmiaan jopa vähätellään. Saati sitten jos et halua rokotuttaa lastasi kuten Leila, niin johan on meno. Puuttuu vielä vain sosiaaliviranomainen joka huostaanottaisi lapsesi jos et rokotuta lastasi, tai vielä 'pahempaa': Käytä häntä lainkaan neuvolassa! Sellaiseen ratkaisuun on päätynyt esimerkiksi keramiikkaopettajani.
Itselläni on viittävuotta lähestyvä tytär, ja mietin jo nyt tuota seuraavaa käyntiä. Pitää osata R-äänne viimeistään viisivuotiaana, muuten joutuu/pääsee käymään terapiassa. Pitää 4-vuotiaana osata leikata ympyrä. Huhhuh. Lapset eivät saa kehittyä omaa tahtiaan, vanhemien havaintoja ei huomioida tai kuunnella/uskota. Esimerkiksi kun lapseni ei suostunut puhumaan ulkomaalaissyntyiselle mieslääkärille kolmivuotisneuvolassa sen viiden minuutin aikana kun häntä näimme, hän käski meitä tulemaan kahden kuukauden päästä uudelleen. Ei vaikka lapsi pulputti neuvolan aulassa leluille ja minulle minkä ehti, kun huoneesta päästiin. Koputin lääkärin ovelle, mutta ei. Uudestaan olisi tultava. No, eipä tullut mentyä. Neljävuotisneuvola meni taasen ihan hienosti, johtui kylläkin siitä että oma ihana neuvolatätimme oli paikalla.
Olisi aika perustaa yksityinen, pehmeiden arvojen luotsaama, perhetukipiiri, jossa terveydenhoitaja/lääkäri tekisi kotikäyntejä ja toimittaisi ehkä tarvittavat näytteet laboratorioon. Opastaisi ja neuvoisi jos tarvetta tulee. Haaveillahan kannattaa aina. :)
Joo, siis aiheeseen. Tuo neuvolajärjestelmämme on luotu sodan jälkeisinä aikoina ja no, kuinka tämän nyt kauniisti ilmaisisi, on nähnyt parhaaksi jäädäkin sinne.
Itse en ole kokenut neuvolajärjestelmäämme perhettä tukevaksi, en edes raskausaikana. Stressiä tuli jos eivät hemoglobiiniarvot ole tarpeeksi ylhäällä. Huh. Ihan hyvä että arvoja seurataan, mutta olisi mahtavaa jos meillä olisi valinnan varaa siinä miten asiat toteutetaan.
Neuvolassakäynnit ovat pakkopullaa ensihuuman haihduttua. Olen kuullut, että perheet joilla on oikeasti ongelmia, esimerkiksi ruoka-aineallergioita, eivät saa apua neuvolasta, vaan heidän ongelmiaan jopa vähätellään. Saati sitten jos et halua rokotuttaa lastasi kuten Leila, niin johan on meno. Puuttuu vielä vain sosiaaliviranomainen joka huostaanottaisi lapsesi jos et rokotuta lastasi, tai vielä 'pahempaa': Käytä häntä lainkaan neuvolassa! Sellaiseen ratkaisuun on päätynyt esimerkiksi keramiikkaopettajani.
Itselläni on viittävuotta lähestyvä tytär, ja mietin jo nyt tuota seuraavaa käyntiä. Pitää osata R-äänne viimeistään viisivuotiaana, muuten joutuu/pääsee käymään terapiassa. Pitää 4-vuotiaana osata leikata ympyrä. Huhhuh. Lapset eivät saa kehittyä omaa tahtiaan, vanhemien havaintoja ei huomioida tai kuunnella/uskota. Esimerkiksi kun lapseni ei suostunut puhumaan ulkomaalaissyntyiselle mieslääkärille kolmivuotisneuvolassa sen viiden minuutin aikana kun häntä näimme, hän käski meitä tulemaan kahden kuukauden päästä uudelleen. Ei vaikka lapsi pulputti neuvolan aulassa leluille ja minulle minkä ehti, kun huoneesta päästiin. Koputin lääkärin ovelle, mutta ei. Uudestaan olisi tultava. No, eipä tullut mentyä. Neljävuotisneuvola meni taasen ihan hienosti, johtui kylläkin siitä että oma ihana neuvolatätimme oli paikalla.
Olisi aika perustaa yksityinen, pehmeiden arvojen luotsaama, perhetukipiiri, jossa terveydenhoitaja/lääkäri tekisi kotikäyntejä ja toimittaisi ehkä tarvittavat näytteet laboratorioon. Opastaisi ja neuvoisi jos tarvetta tulee. Haaveillahan kannattaa aina. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)